Järki, kyky ja virka

Lauri Malmberg

Lauri Malmberg eli Mala oli Hyrylän varuskunnassa vuoteen 1921 asti, jolloin hänet nimitettiin suojeluskuntien päälliköksi. Nimitys oli Malalle vastenmielinen eikä hän olisi tahtonut lähteä. Mala lähetti Myrkyn Perkjärven leiriltä Helsinkiin puhumaan suojeluskuntien esikuntapäällikölle Zilliacukselle puolestaan, nimitystä vastaan.

Tilanne oli Malalle kiusallinen. Ståhlberg oli tuolloin presidenttinä, ja Mala oli ennen vuoden 1919 presidentinvaaleja ollut mukana jääkärilähetystössä, joka oli käynyt Ståhlbergin luona pyytänyt tätä kieltäytymään ehdokkuudestaan. Jääkäreissä oli kuitenkin monia, jotka katsoivat - Ståhlbergin tultua valituksi - että puolustusvoimien johtoon piti saada myös jääkäreitä. Monien vaiheiden jälkeen Ståhlberg oli halukas nimittämään suojeluskuntien päälliköksi Malan, jota pidettiin sopivana ehdokkaana. Lopputulos Myrkyn ja Zilliacuksen käymistä keskusteluista oli, että Myrkky asettui ajamaan Malan nimitystä. Myrkky kirjoitti Melalle kirjeen, jossa jääkärien yhteisen kunnian nimessä vaati:

"Sinun on otettava tarjottu virka vastaan ja toteltava presidenttiä."

Mala vastasi pilkallisesti : "On se sitten kumma, kun Sauluksista tulee Pauluksia."

Kun rykmentti palasi Perkjärveltä Hyrylään, Mala viivytteli. Hän piileksi tahallaan, meni usein Myrkyn luokse valittamaan ikävää asemaansa. Kun muu ei auttanut, presidentti lähetti lopulta auton ja adjutantin häntä noutamaan.

- Se mies on nyt tuotava tänne, oli Ståhlberg sanonut.

Mala vietiin puoliväkisin Helsinkiin ja hänestä tehtiin suojeluskuntien päällikkö. Hänen asemansa oli alkuaikoina vaikea, olihan huomattava osa upseerikuntaa Ståhlbergiä vastaan. Monet vanhat kenraalitkin pitivät Malaa nyt ”valkoisen rintaman petturina”. Mala oli tästä katkera. Myrkky ja  Eino Leino lähettivät hänelle rohkaisevan sähkeen :

- Älä sure. Kun Jumala antaa viran, kyllä hän antaa kyvynkin!

Kun Mala vuonna 1924 nimitettiin puolustusministeriksi Ingmanin hallitukseen, lähettivät Myrkky ja Leino toisen sähkeen:

- Muista miten Oxenstierna lohdutti Munsterin rauhantekoon lähtevää veljenpoikaansa: kuinka vähällä järjellä maailmassa hallitaan!