Leinosta kertovat teokset

Ensimmäinen laajamittainen Eino Leinon elämänkerta "Eino Leino runoilija ja ihminen" kirjoitettiin L. Onervan kynällä ja ilmestyi kaksiosaisena Otavan kustantamana vuonna 1932. Onerva valmisteli elämänkertaa kuusi vuotta. Kirja on perusteos Eino Leinon elämään, jonka L.Onerva tunsi hyvin ja sai siihen täydennyksiä Leinon ystäviltä ja aikalaisilta. Läheltä nähty elämä sulki kuitenkin pois lähes täysin kirjasta L. Onervan yhteyden. Vuonna 1979 julkaistiin teaoksesta uusintapainos yksiosaisena.

Hannu Mäkelän Eino Leino elämänkertateos Eino Leino Elämä ja runo ilmestyi Otavan kustantamana 1997. Teos on yleisesitys Leinon elämänkerralliseksi kuvaukseksi.

Kummituksia ja kajavia on Hella Wuolijoen viehättävä kuvaus Eino Leinon elämästä ja Hellan yhteydestä häneen. Hella kirjoitti teoksen istuessaan Hämeenlinnan vankilassa ilman minkäänlaisia muistiinpanoja. Teoksen kantavin osuus kuvaa Kukkian kesää vuonna 1914, jolloin Eino Leino oleskeli Luopioisten Kukkian saarella Wuolijoen veljesten kalamajalla kolme kuukautta, kun Euroopassa oli syttynyt ensimmäinen maailmansota.

Aino Thauvón-Suitsilla ja Eino Leinolla oli yhteinen menneisyys: Ainon isoisä oli syntynyt Einon synnyinkodissa. Aino Thauvón meni naimisiin virolaisen runoilijan ja professorin Gustav Suitsin kanssa. Gustav opiskeli Suomessa ja ystävystyi Einon kanssa. Hänestä tuli Noor-Eesti -liikkeen johtohahmo ja Tarton yliopiston kirjallisuuden professori. Leino oleskeli paljon ja asuikin Thauvón-Suitsin perheessä Liisankatu 27:ssä. Aino toimi käytännön  matkajärjestelijänä Eino Leinon Viron matkalla  vuonna 1921. Hän oli Einon uskollinen, luotettava ja auttava ystävä, joka tunsi Einon heikkoudet, mutta näki myös hänen suuruutensa.

Kun Eino Leinon syntymästä oli kulunut 125 vuotta, kirjoitti tohtori Reijo Heikkinen teoksen Aavoja ja vaaroja, Eino Leino ja kotiseutu. Monia Kainuun paikallishistorian teoksia kirjoittaneena Reijo Heikkinen tuntee Eino Leinon kotiseudun ja sen historian. Kirjassa Heikkinen kuvaa Eino Leinon yhteyksiä Leinon  lapsuuden perheeseen, kotiseutuun ja kotiseudun erityisiin paikkoihin, joissa Leino liikkui tai joista hän myöhemmin kirjoitti.

Aino Kallaksen Päiväkirja vuosilta 1916-1921 aihetti aikoinaan Kallaksen eläessä skandaalin, koska se kertoi Aino Kallaksen suhteesta kirjailija Eino Leinoon. Se kertoo rakkauden syttymisestä, seurustelusta ja vähitellen suhteesta erkaantumisesta kansalaissodan jälkeen. Rakkaudessa on paljon jännitteitä, sillä olihan Aino Kallas Virossa olevan perheen ja sen lasten äiti ja tulevan Suomen ensimmäisen suurlähettilään puoliso. Toisaalta Leino oli jo elämäntavoiltaan hyvin epäsäännöllinen kirjailija. Päiväkirja pitää sisällään myös Eino Leinon kirjeet Aino Kallakselle.

Esko Piipon esikoisteos Eino Leinon elämänkaarelta. Kirjassa on kuvattu Leinon tärkeitä elämäntapahtumia ja ihmissuhteita Leinon ajan ja eri alojen taitelijoihin. Kirjassa kerrotaan myös mahdollinen ratkaisu kadonneeseen Leinon  Mestari-teookseen.  Osansa saavat myös Leinon rakkaussuhteet. Kirjassa on laaja Leino-kronologia.

Kirja käsittelee Eino Leinon elämän kymmentä viimeistä vuotta, jolloin runoilijalla ei ollut enää vakinaista kotia, vaan hän vietti kiertelevää runoilijaelämää. Kesät Leino vietti tuttaviensa kartanoissa, talvet matkustajakodissa, hoitokodissa tai tuttaviensa nurkissa. Tuossa ajassa Leino joutui myös muokkaamaan suhteensa kansalaissotaan, kieltolakiin ja usein järjestyspoliisiinkin. Vähemmän tunnettu on Leinon aika Solidar-matkustajakodissa ja Pro Humanitate -klubin isäntänä. Kirjassa kuvataan Leinon suhdetta merkittäviin aikalaisiin: Madetojaan, Merikantoon, Sibeliukseen, Gallen-Gallelaan ja Ville Vallgreeniinkin. Oman kokonaisuuden kirjassa muodostaa Leinon viimeinen taivallus Tuusulan rantatiellä: Onnelasta ja Riitahuhtaan.

Kirjaa kuvaa runoilijamestarin Eino Leinon synnyinseutua, Paltaniemeä, ja synnyinkotia Hövelöä sekä elämää Hövelössä. Kirjassa kuvataan erikseen Leinon vanhempia ja koko kymmenpäistä sisarusparvea ja heidän elämäntarinoitaan. Kirjasta saa kuvan millaisessa perhepiirissä Eino Leino syntyi ja kasvoi. Erikseen kuvauksen kohteena on Eino Leinon lapsuus ja koulutie aina kotikoulusta ylioppilaaksi Hämeenlinnaan ja kotoiseen ylioppilaskesään saakka. Kirjan tausta-aineistona on käytetty Hövelön perheenjäsenten arkistoitua kirjeenvaihtoa, jota säilytetään eri arkistoissa.

Kirja on tällä hetkellä loppuunmyyty.

Kirja sisältää 138 Eino Leinon varhaisrunoa runoilijatien alkutaipaleelta. Leino aloitti 9-vuotiaana lemmenrunoilijana ihastuttuaan apteekkarin tyttäreen. Siitä alkaa hänen runoilijatiensä. Kirjassa Leinon varhaisrunot on sijoitettu kronologisesti, jolloin voi muodostaa kuvan hänen runoilijataitonsa kehittymisestä. Kirjan lopussa on n oin 30 sivua runojen taustaan liittyviä tietoja.

Maria-Liisa Kunnaksen yliopistollinen väitöskirja, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa 13.5.1972.

Aarre M. Peltosen väitöskirjaan perustuva laaja tutkimus Eino Leinon ensimmäisen sarjan Helkavirsien  rakenteesta, synnystä ja tulkinnasta. Tutkimus antaa laajan ja syvällisen kuvan Helkavirsien kirjallisista ja kulttuurihistoriallisista taustoista.

Hyrylän varuskunnan lääkärin ja Leinon ystävän Väinö Lindénin omakohtaiset muistelmat, joista osa on omistettu Eino Leinon ystävyyden kuvailuun. 

FL Yrjö Larmolan lisensiaattityöhön perustuva kirja, joka tarkastelee Eino Leinon poliittista aatekehitystä vuosina 1904-1908 hänen tuotannossaan.

Juhani Siljon kirjanen, joka on Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja N:o 14, on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys ymmärtää Eino Leinon runoutta.

Koko runoilijauransa ajan Eino Leino julkaisi runojaan vuosittain ilmestyneessä Nuori Suomi albumissa. Leinon kuoleman jälkeen Nuori Suomi omisti vuoden 1926 vuosikirjansa Eino Leinon muistolle. Kirjassa aikalaiset muistelevat monipuolisesti Eino Leinoa ja hänen tuotantoaan.

"Panu Rajala kertoo myyttiä ravistellen Eino Leinon taipaleesta: aatteiden hurmasta, rakkauden välkkeestä ja taiteen palosta. Tutuksi tulevat Päivälehden piiri ja taitelijaravintolat, joissa Leino piti hovia Akseli Gallen-Kallelan,Jean Sibeliuksen , Pekka Halosen ynnä muiden kanssa. Kirkkain valaisu kohdistuu kuitenkin Leinon sisimpään, jota aatokset raastoivat eri suuntiin. Osansa saa myös suomalainen maaseutu, jonka helmoihin Leino, tuo "jumalten suosikkija tuhlaajapoika", säännöllisesti palasi." Kirjan takakansi.