Hovimestarinna Kokkolassa

Leino kiersi eri puolilla Suomea pitämässä runoiltoja, joissa hän luki teoksiaan ja lausui runojaan. Itse hän sanoi niitä iltoja kolehdin keräämiseksi. Kun hänen kumppanina näillä reissuilla oli näyttelijä Aarne Orjatsalo, keksi pilalehti Kurikka uuden sanan suomen kieleen kertoessaan tästä otsikolla: ”Retkue Eino Leino – Orjatsalo.”

Pohjanlahden rantakaupunkeja Leino kierteli Rautatiekirjakaupan johtajan Päiviön kera. Leino oli esiintynyt Kokkolassa. Ilta oli ollut erittäin onnistunut, väkeä täysi huone ja menestys täydellinen. Esitysten jälkeen mentiin illastamaan sekä juhlimaan kaupungin Seurahuoneelle. Leino oli sekä pirteällä että hyvällä tuulella. Kun karonkka tuntui jäävän ravintolan sulkemisen takia ikään kuin kesken, ehdotti Leino Klubille siirtymistä, kuten muissakin kaupungeissa oli vastaavasti tehty.

Klubi oli harvinaisen upea ja komea. Pehmeät nojatuolit ja nahalla päällystetyt, seinillä kalliita tauluja ja ihmeellisen suuren kirjastonkin oli Klubi itselleen kustantanut. Komea oli tarjoilijatarkin sekä hienosti puettu. Keskusteli vilkkaasti sekä sangen älykkäästi. Toiset tarjoilijattaret näyttivät tottelevan hänen pienoista viittaustaan, joten Leino rupesi nimittämään häntä Hovimestarinnaksi. Likööriä ja shampanjaa tarjoiltiin, mutta Leino selitti Hovimestarinnalle juoneensa ravintolassa vain konjakkia ja kovin pelkäävänsä sekotuksia, sillä niistä tulee seuraavana päivänä pahoinvointikohtauksia. Hän tilasi siis itselleen konjakkia. Ja hänen ihastuksekseen tuotiin pöytään puolikas oikeata Meukowia, jollaista Leino ei ollut saanut vuosikausiin. Yö kului hyvin rattoisasti aina aamuhämärään asti, jolloin Leino poistui hotelliinsa nukkumaan.

Iltapuolella sitten herättyään hän sai tietää, että loppuyö olikin vietetty kauppaneuvos Björklundin* luona tämän kuusikymmenvuotisilla syntymäpäivillä, ja että se kesy Hovimestarinna, jonka uhkeita muotoja Leino oli niin suuresti ihaillut ja ehkä vähän taputellutkin, oli ollut kauppaneuvoksetar Björklund.

*nimi tiettävästi muutettu