Maisterikekkerit

Oli sauhua huone täynnä kuin taistelukentällä vaan
Ja pöydällä pulloja seisoi kuin kannokko kaskesmaan,
Yli-ympäri sikarin päitä sekä tahroja liköörin –
Kas semmoiselta se näytti ilokestissä maisterin.

Hän itse on hienoin herra ja silkistä rinnukset,
Nenäkakkulat kallihit yllä ja korkeat kaulukset:
Hän onkin syntyä suurta ja pappa on arvokas mies
Ja rikkaita on heill' on myöskin, – niin ainakin ihmiset ties.

Ja nyt hän on maisteri vihdoin, siis viisas ja oppinut on,
Muka nyt ovat aseet valmiit elon tuimaan taistelohon –
Siis juoskoon hurmaava juoma ja pyöriös taivas ja maa,
Toki sentään maisterismiessä vapauttaan nautti saa!

"Hoi, kyyppari, pullosi poista! Tähän samppanjaas sinä tuo,
Kovin käynyt on äitelääksi ijankaikkinen 'munkkisi' vuo!
Hei, kumppalit, pohjaan maljat, niin saadahan samppanjaa,
Se se silmiä kirkastuttaa ja mieliä kannustaa".

Näin reuhasi maisteri nuori ja kuorossa huusivat muut:
"Jano juuri ei meillä nyt liene, vaan voipihan huuhtoa suut!" –
Niin olikin sauhua syöty! Kovin karvaita sikaarit!
Oli äänissä karkea kaiku ja paineessa tenoorit.

Mut samppanjaa kun saatiin, pian kaikki jo miehistyi,
Taas silmihin tuikahti tulta ja mielet jo virkistyi:
Jo on joukkio soittoa vailla, joku kieliä koskettaa,
Ja toiset ne huojuen säistää ja laulua hoilottaa.

Yks sentään nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen,
Hän tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen:
Tuli maalta hän tuonnoin vasta, ylioppilas nuori hän on,
Sukulaisena maisterin tänne pääs seurahan hienoston.

Ujo onpi hän, kansanlapsi, ei tottunut teeskelyyn,
Hän seurassa vanhempainkin voi vaipua mietteilyyn;
Ja hälle kun vahtova malja nyt tuodahan samppanjaa,
Niin luotaan maljan hän lykkää ja vitkahan virkahtaa:

"Ei, serkkuni, tuota mä juomaa en sentään koskaan jois!
Ken on kansoa köyhää nähnyt, sitä varmaan juoda ei  vois!
Hyvät herrat, te tiedätte kaikki: kato kansalta viljat vei
Ja kun toisilta leipää puuttuu, niin moisia juoda ei".

Sai tulta jo lempeä silmä ja äänikin kirkastui
Ja hän nääntyvät joukot muisti ja muistohon vilkastui:
Hän näki nuo kalpeat kasvot, lapsjoukkion kerjäävän,
Näki ryysyiset, surkeat äidit vilun kourissa kylmäävän.

Hänen mielensä kauas karkaa, ei herroja näitä hän nää:
On nälkähän nääntyvä joukko hänen silmissä seurue tää,
Tuo sauhu on kalman usmaa ja ruumiita pullot nuo
Ja juoma on tuonelan vettä, on musta ja katkera vuo.

Miten onkin hän tänne tullut, mihin kuulua ei hän voi!
Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi?
"Ei, ei! Pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo,
Sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo.

Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus!
Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus:
Minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin,
Ilojuoma ei maistu mulle, nämä muistot on mielessäin.

Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa,
Ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa;
Mut korpien keskeen käykää! Se samppanjakaihonne vie,
Minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie".

Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille hän ois:
Miks ette te kanssani seuraa, sehän kaunista kulkua ois!
Hänen silmässä kyynelet kiilsi, vapis ääni ja sylkytti syön –
Ja hän hattunsa äkkiä tempas ja peittohon poistui yön.

Hänen mentyä kotvasen aikaa oli huoneessa hiljaisuus:
Ei koskenut maljaan kenkään. Nous rintahan käskijä uus:
Sun kansasi nälkään nääntyy, sinä samppanjaa vain juot!
Omatunto sun palkitseisi, jos heille sä summan suot.

Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys häipynyt pois,
Kuka tiesi jo kuin olis käynyt, jos muudan ei huutanut ois:
"Mitä hittoja istutte siinä kuin kirkossa istuttais,
Hei, maisteri! Maljasi pohjaan! Ja sitte jos laulettais!"

Ja taas sai samppanja armon, lasit korkeat kilkahtaa
Ja muutama soitinta soittaa, muut laulua kangertaa:
Ylimielinen maisteriparvi ilonhetkeä viettää nyt,
Ei  tahdo  se nälkää muistaa, sen tunne on tylsistynyt.

Vaan äskeinen hilpeä mieli se seurasta poistunut on;
Ei tullunna entinen tuuli, jos juomia tulvatkohon –
Mikä kumma se sentään vaivas? Miks samppanja maistunut ei?
Tuo poikako jaarittelullaan janon maisterijoukolta vei?