Kasimir Leinon runoja

Huutolaistyttö kehdon ääressä

 

Tuuti lasta keinuhun, 

Tuuti toisen lasta,

Orjaks täytyi tulla mun, 

Vapaa olin vasta.

Tuutilulla, hussa-aa!

Et sä lapsi kulta  

Itkullasi viedä saa  

Muistojani multa.

 

Tuuti lasta, tuuti vain! 

Äsken vielä leikin 

Tuolla kotipihallain 

Kanssa veikko Heikin.

Tuuti lasta unelaan,

Nuku kiltti Kalle! -

Vanhempani Tuonelaan 

Saivat mullan alle.

Tuutilulla, hussa-aa, 

Pientä lasta tuuti! 

Itku mun jo valtoaa — 

Minut herra huuti.

 

Elä itse! Muuten on 

Rouvan torat mulla, 

Silloin oon ma onneton, 

Tuuti, tuutilulla!

Tuutilulla, sydämein, 

Nuku siki-unta,
Mistä saisin surullein 

Unhotuksen lunta.

 

Tuutilulla! — Aina vain

Mielessäni säilyy

Kuinka kotilahdellain 

Tyynnä vesi päilyy

Tuuti, lapsi! -- Siellä on 

Äitikullan hauta — 

Taas sä itket, onneton, 

Lauluni ei auta.

 

Lapsi, miksi nuku et! 

Vaiko itket siksi, 

Että laulut huomannet

Orvon kyyneliksi?

Taikka ei kun uni lie? 

Nuku kaikitenkin! 

Muuten mun jo paha vie, 

- Tuossa rouva onkin.