Hengen tasavalta

Kun yksi hallitsi kansoja,

Oli yksi kaikkien sortaja,

Hän ainoa puntari oikeuden

Oli holhooja ihmisten.

Tään yhden tahtoa tyrannin,

Joka ,,luojan armosta" valtoihin

Oli päässyt kai, sitä seurattiin,

Sen tahtoa peljättiin.

Jopa vihdoin muudan viisastui,

Tään yhden tahtohon kiivastui:

''Ken valtahan tuommosen hirviön

On päästänyt, heittiön?"

Näin huusi yksi. Ja toisetki

Ne orjuudestahan virkosi:

"Niin aivan! mistä hän oikeuden

Sai sorroksi toisillen?"

Näin vihdoin kansa jo tulistui

Ylivaltijas sortui, kukistui.

Maat' itse kansa nyt hallitsee,

Muka onnesta nautitsee.

En huoli tuosta mä onnestaan;

Oli ennen sortaja yksi vaan,

Nyt joukkiot suuret, tuhannet,

Lyö vangiksi aattehet.

Jos yht' en tahdo mä valtijaa,

Satakuntaa en myöskään sortajaa.

Ken kerran joutuvi kahleihin,

Hän orja on kuitenkin.

Tasavaltaa hengen mä taistelen,

Yks'valtaa järjen mä intoilen:

Ain' olkoon yksilön vapaus

Oma lausua vakuutus.