Äidin sydän

Äidin sydän.

(mukaelma).

Oli poikanen lieto ja poloinen

sekä neitonen kaunis ja nuori,

joka hulluksi hurmasi poikasen —

mut itse on kylmä kuin vuori.

»Sydän äitisi huomenna mulle tuo,

mun koirani janoo verta,»

näin lausui neitonen hymyillen

ja suuteli sulhoa kerta.

Ja poika hän äitinsä — murhasi

ja rinnasta sydämen raastoi:

ja läksi ja juoksi ja — kompastui

ja kuuli kuin sydän nyt haastoi.

Se vierähti maahan ja viereen tien

mut itkien haasteli vainen:

»voi, loukkauduitko sä kaatuissas,

mun rakkahin lapsukainen.»