Sinä
Sua katselen silmin ma huikaistuin
Sua katselen silmin ma huikaistuin kuni kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin meren laskija lehtosaarta.
Sua katson ma hiljaa henkien kuin kuvaa äitini armaan ja uskon, ett´ enkelit lapsuuden nyt lähellä liikkuvat varmaan.
Eino Leino 1897 |
Sinä olet kuin kuplanen alla jään Sinä olet kuin kuplanen alla jään, Elä pelkää kukkanen kummullas, Minä otan sun kuplasi kultaisen Eino Leino |
Jaa, jaa! Sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, Sinä olit kuin pikkunen sokerinpala, Sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika, Eino Leino |
Jes siunatkoon! Jes siunatkoon, miten sievä hän on, Ja hänt’ olen onneton vältellyt, Ei, turhiksi kääntyi tuumani mun, Eino Leino |
Neiti X:lle
Ihmekö, jos sua niin minä lemmin Neitoni tummatukka? Ain’ olen aaltoja lapsesta asti Lempinyt poikarukka.
Ainahan purressa aalloilla ennen Keinuin kuutamo-illoin Taivaan ja kuun sekä tuikkivat tähdet Laineita näin minä silloin.
Toisin vuoroin ma myrskyn kanssa Taistelin ulapalla, Aallot pilvihin asti nousi Lietoina riemuamalla
Voi, sinä impeni viehkeä huuli, Myös olet moinen laine, Milloin lieto ja milloin leino, Oikukas muuttelevainen
Milloin oot surumielinen niin kuin Kielo, mi kasteessa kylpee Milloin taas olet leikkisä , neito Vallaton, ylväs ja ylpee.
Sunkin silmissä nään minä aina Taivaan ja onnentähden – Tähdet nuo minä muistan, koito Kuunneka kulloin lähden.
Ainama lapsena aallot voitin, Vaikka ne nousta koitti – Nyt mun, vaikk’ olen voimakas miesi, Neitonen vallaton voitti.
Monta on miestä jo nielyt ahti, Monta on pettänyt laine – Ethän koskaan, impeni aino Pettäne,voi, mua vainen?
Eino Leino Hämeen Sanomat 7.2.1994 |