Perhe

Syntyperäni

Karjalaisen tulisuutta,

karjalaisen verta

taatoltani armahalta

perii sain mä kerta.

Pohjolaisen vilkkautta,

pohjolaisen verta

äidiltäni armahalta

perii sain mä kerta.

Siis pohjalais-karjalaisen

verta on mun suonissain,

verta on se suomalaisen,

sitä periä mä sain.

1889

Eino Leinon isä oli Liperin Mustosia, äiti Kyreniuksen sukua.

Isän muisto

”Tässä, kellon hopeisen

lahjaksi saat multa.

Pidä hyvin, lapsukainen,

vitjaat siin´ on kultaa.

Pidä läpi elämäsi

sitä, lapsi kulta.

Kun mun hervonnut on käsi,

sull´ on muisto multa.”

Näin se puhui isäin oma,

kellon mulle antoi.

kello mulle sievä, soma

paljon riemun antoi.

            *

En tiennyt surun karvaa

mull´ kohta olevan,

isäni enkä armaan

niin heti kuolevan.

N. 1890

Einon isä kuoli tammikuussa 1890. Runossa mainittu taskukello säilyi Einon hallussa kymmenkunta vuotta.