Hövelön joulu Eino Leinon lapsuudessa

Eino Leinon lapsuusaikaisessa Hövelössä oli joulun aikaan vilskettä, sillä Einon vanhemmat sisarukset palasivat viettämään joulua kotiinsa. Parhaimpina jouluina koolla oli seitsemän veljestä ja kolme sisarusta. Einon pitkä, pimeä ja yksinäinenkin syksy väistyi jouluvalojen tieltä. Syksy kului vanhempien ja palvelusväen kanssa. Läheisen Rämsälän mökkiryhmän pojista Aleksin Jörkki ja Kurki-Rekke sentään olivat joskus Einon seurana Huotarin mäessä.

Joulun aattona lapset kokoontuivat äidin luo ruokasaliin, Olga-tädin tai Hilda-siskon kamariin joululahjoja valmistelemaan. Huone saattoi olla niin täynnä lapsia, että osa istui pesukaapin päällä. Siinä samalla keskusteltiin syksyn kuulumisista, koulutodistuksista, uusista kirjoista ja neuvoteltiin joululahjojen antamisesta. Pienin Eino ja häntä neljä vuotta vanhempi Artturi istuivat jossakin loukossa kuuntelemassa isompien sisaruksien keskusteluja. Kun lapset olivat eri huoneissa, saattoi Isä-Antti pitkäpartaisen arvokkaana varsipiippua poltellen ja slaafrokki päällään kulkea huoneesta toiseen kuulemassa uutisia. Saattoipa hän suutahtaakin, jos kamarin ovi oli suljettu ja avain otettu pois. Mutta useimmiten hän kurkisteli leikkisästi huoneisiin ja seurasi kääröjen valmistumista. Isä piti huolen siitä, että kaikki saivat lahjoja. Jouluksi ostettiin lahjaksi paljon kirjoja, joista oli neuvoteltava, ettei kukaan jäisi ilman. Näistä kirjoista Einokin kuusivuotiaana luki Juhani Ahon kertomuksen ”Siihen aikaan kun isä lampun osti”.

Vanhempien veljeksien, Kaarlon, Viktorin ja Paulin tehtäväksi tuli hakea aattona metsästä joulukuusi. Mikä tahansa kuusi ei kelvannut, siitä piti vanhin sisko, Raahen tyttökoulun opettaja

Hilda huolen. Iltapäivällä kuusi tuotiin saliin ja yhdessä koristeltiin. Kynttilöiden lisäksi kuusi sai koristeekseen paperikukkasia ja –nauhoja, helyjä, kullanvärisiä lasiomenia ja jonkun piparkakunkin, joista  perheen nuorimmainen saisi haukata. Jouluaaton odottavaa tunnelmaa lisäsi talon sisällä leviävät ruuan tuoksut, sillä Äiti-Emilia valmisti keittiössä kotiapulaisten ja Elin-tyttären kanssa torttuja, piirakoita, lanttulaatikoita ja paistia sekä muita antimia jouluateriaa varten. Pimeän tultua Lönnbohmin perhe ja palvelusväki istuivat ruokasaliin jouluaterialle. Perheen viisas ja uskollinen palvelija, Toveri siirtyi ruokapöydän alta ruokasalin keskilattialle, kun veitsien ja kahveleiden kilinä sekä puheensorina täytti joulupöydän. Sen sorinan keskeltä Toveri saattoi kuulla käskyn:

”Toveri! Kiemaise!”

Silloin oli heittäydyttävä Toverin lattialle ja pyrähdettävä häntää tavoitellen. Onnistunut kiemaisu tuotti makupalan.

Jouluaterian jälkeen perhe kokoontui saliin. Uunin takassa paloi tuli, sytytettiin myös kynttilät. Salissa luettiin jouluevankeliumi. Hildan tai Olga-tädin säestämänä laulettiin jouluvirsi. Kun siirryttiin kuusen ympärille piirileikkeihin, pianoa säesti Eino kolmas sisar Olga, joka oli tullut mielisairaaksi.

Aaton odotus jännittyi joulupukin portaista kuuluvaan töminään. Joulupukki tuli saliin jakamaan lahjat. Joulupaketeista löytyi sitten itse kullekin kirjoja, joulukortteja, kotikutoisia sukkia, lapasia ja huiveja ja jos mitä. Perheen kuopuksena Eino tietysti sai hyvin lahjoja ja niinpä Eino saattoi kodin joulusta poissa olleelle kuusitoista vuotta vanhemmalle veljelleen, Kaarlolle kirjoittaa 27.12.1888: ”Joulu on jo mennyt iloineen. Hilda ja Oskar ja Ida-serkut olivat jouluna täällä, minä sain 17 joululahjaa. Paulikin tuli käymään täällä ja on loppiaisiin asti jolloin Kasimirkin lähtee. Tapanin päivänä oli täällä kaikki Paltaniemen herrat kylässä.” Myöhemmin aattoiltana perheen runoilijapojat Oskar ja Kasimir lukivat ääneen uusista kirjoista, esittivätpä joskus muutaman oman runonsakin.

Varhain jouluaamuna ajoi talon väki kulkusten kilistessä pimeässä Paltaniemen kuvakirkkoon kuuntelemaan jouluaamun saarnaa ja kirkonmenoja. Muutoin ensimmäinen joulupäivä vietettiin visusti kotona.

Kuten Eino kirjeestä Kaarlolle käy ilmi, kokoontui Tapaninpäivänä kylän virkamiehistö Hövelöön iltaa viettämään. Vieraina saattoi olla rovasti, kappalainen, henkikirjuri, nimismies ja toinen kylässä asuva maanmittari perheineen. Mukana olivat myöskin jouluvieraat. Hövelön ikkunoista loisti jouluvalot, kun vieraita hevosella alkoi saapua. Kulkusen soinnista arvattiin minkä talon väki oli tulossa. Hevoset jätettiin ulos aitaa vasten. Siellä rengit pitivät niistä huolen. Talojen palvelusväki tapasi toisiaan väentuvassa.

Isä otti miesvieraat vastaan omalle puolelleen. Emilia ja Olga-täti sekä lapset ohjasivat naisvieraat ja lapset talon toiseen päätyyn. Hövelön lapset pitivät seuraa omille vierailleen ruokasalissa. Siellä leikittiin ”Kudon sarkaa, kudon verkaa”, ”Rosvo, rosvo olit sinä”, ”Kätken kivee, sotken savee” –leikkejä, panttileikkejä, numeroleikkejä sekä katseltiin joululahjoja. Naiset ohjattiin saliin juomaan kahvia tai teetä leivoksien kera. Naisten kesken puhuttiin paljon kotioloista ja käsitöistä. Naiset saattoivat usein puhua ruotsiakin. Isän puolella on samovaari toiminnassa. Laitettiin sinne ”totiprikkakin”. Keskustelujen välillä pantiin lauluksi. Isä-Antti oli erityisen tykästynyt Savolaisten lauluun ja Honkain keskellä lauluun.

Joulun jälkeen arki-iltoina Lönnbohmin perheen jäsenet vierailivat niissä perheissä, jotka olivat olleet tapaninpäivänä Hövelössä.

Muistellen lapsuutensa jouluja myöhemmin Eino Leino kirjoitti muutamia joulurunoja ja runoili Joululaulussa:

”Joutuos jouluni lapsuuden,

juhlani rauhan ja rakkauden,

tulkosi keskehen tuiskusään,

joutuos joukkohon hallan ja jään –

lämpöä, lempeä, armoa tuo

paljon Suomeni maille!”

(Joululaulu1896)

Esko Piippo, Tarinoita  Eino Leinosta, Edico 2008