Eino Leino kronologia

Täydennetty 16.9.2016.

Eino Leino kronologia 1852-2012

1852

Eino Leinon isä ja äiti tapaavat ensimmäisen kerran Sortavalassa, jossa Anders (Antti) Lönnbohm on mittaustöissä.

1853

Runeberg kutsutaan jäseneksi virsikirjakomiteaan. Eino Leinon isä Antti Mustonen muuttaa nimensä Anders Lönnbohmiksi.

1854

Eino Leinon vanhemmat menevät naimisiin 10.9. Ensimmäinen lapsi syntyy seuraavana vuonna, mutta hän kuolee.

1856

Anna ja Anders Lönnbomille syntyy perheen vanhin lapsi, Oskar Anders Ferdinand, 24.5. Liperissä. Anders Lönnbohmille myönnetään poikkeuslupa maanmittausalalle ja hänet nimitetään maanmittauskonsultiksi 8.3. Seuraavana vuonna hänet määrätään työskentelemään Kainuuseen.

1857

Jyväskylässä aloittaa suomenkielinen oppikoulu. Antti Lönnbohm muuttaa Kajaaniin.

1858

Suomen kieli hyväksytään väitöskirjojen kieleksi. Eino Leinolle syntyy vanhin sisko lokakuussa, Olga Alma Emilia.

1859

Leinon isä Antti Lönnbohm ostaa perheelleen Paltamon Paltaniemeltä Hövelön torpan. Aleksis Kivi kirjoittautuu yliopistoon (ajoittain opintoja 1859-65).

1860

Suomi saa oman markan. Aleksis Kivi voittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julistaman näytelmäkilpailun Kullervo–näytelmällä.  Lönnbohmin perheeseen syntyy Hilda Maria 7.10.

1862

Lönnbohmin perheeseen syntyy Karl (Kaarlo) Jakob Petteri 1.7. Hänestä tulee myöhemmin Hövelön omistaja.

1863

Kielireskripti tekee suomen kielestä ruotsin veroisen hallintokielenä.

Maalaiskuntien itsehallinto alkaa.

Keisari saapuu 18.9. Helsinkiin valtiopäivien avajaisiin.

1864

Lönnbomin perheeseen syntyy poika Viktor Gabriel 15.9.

Julius Krohn julkaisee suomenkielistä Maiden ja merien takaa –nimistä kuvalehteä 1864-68 Th. Sederholmin kustannuksella.

1866

Senaatti julkaisee kansakouluasetuksen ja kaupungit määrätään perustamaan kansakouluja. Venäjän uudistusmieliset yrittävät murhata keisarin.

Kasimir Agathon Lönnbohm (myöh. Leino) syntyy 17.11. Hän saa nimensä Olga Kyreniuksen työnantajan, eversti Kasimir von Knorringin mukaan.

1867

Suuret nälkävuodet 1867-68. Eino Leinon isä Anders Lönnbohm toimii kolmen kunnan lautakunnan esimiehenä ja pelastaa tuhansia ihmisiä nälkäkuolemasta. Esimiehenä hän pyrkii työllistämään ihmisiä ja siten ansaitsemaan leipänsä. Hövelön pellot laajentuvat. Hövelössäkin syödään jäkäläleipää.

1869

Koulu irrotetaan kirkon hallinnosta. Lönnbohmin perheeseen syntyy kuudes lapsi, Paul Verner 31.7.

1870

Aleksis Kivi julkaisee romaanin Seitsemän veljestä.

G.Rein julkaisee ruotsinkielisen Suomen historian.

Antti Lönnbohm nimitetään ylimääräiseksi komissiomaanmittariksi 27.5.1870.

1871

Saksalaisvaltiot yhdistetään Saksan keisarikunnaksi.

Emilie Bergbom ja Julius Krohn perustavat Pääskynen–nimisen lehden.

1872

Kirjailija Aleksis Kivi kuolee 31.12.1872. Kouluylihallitus antaa oppikoulua koskevan uuden koulujärjestyksen. Lönnbohmin perheeseen syntyy Anna Elin 3.2.

1873

Y.S.Yrjö-Koskinen saa valmiiksi laajan teoksensa Oppikirja Suomen kansan historiasta.

Julius Krohn alkaa julkaista Suomen Kuvalehteä, joka ilmestyy kahdeksan vuotta. Hän kustantaa lehden yksin. Lehteä avustavat mm. J.H.Erkko, Paavo Cajander, Juho Reijonen, ym.

Voimaan astui uusi kunnallisasetus, jonka mukaan jokaiseen yli 2000 asukkaan kaupunkiin määrättiin kaupunginvaltuusto pakolliseksi. Toimeenpanevaksi elimeksi tuli rahatoimikamari.

1874

Lönnbohmien perheeseen syntyy Arttur (Artturi) Edvart syntyy 15.8.

1875

Antti Lönnbohm tutkii professori T. Nylanderin suosituksesta syksyllä silmämääräisesti mahdollisia rautatielinjoja Vaalasta Säräsniemen, Vuolijoen, Saarestenmäen ja Nissilän kautta Iisalmeen sekä Saarestenmäestä Nurmekseen.

Antti Lönnbohm nimitetään nuorimmaksi komissiomaanmittariksi Turun lääniin, mutta muutto estyy, sillä hän saa samanlaisen viran Oulun läänistä 20.7.1876.

1876

Oskar Andreas Ferdinand Lönnbohm tulee ylioppilaaksi ja ryhtyy opiskelemaan Helsingin yliopistossa.

Maamme kirjan 2. painos Paavo Cajanderin tarkistamana ilmestyy (Luonnon kirja ilmestyi ruotsiksi 1856, suomeksi 1860 ja toinen osa Maamme kirja ilmestyi ruotsiksi ensi kerran 1875).

1877

Elias Lönnrot vihitään Helsingin yliopistossa riemumaisteriksi.

Antti Oskar Lönnbohm tekee kieli- ja kansantieteellisen keruumatkan Viron rannikon isoihin saariin ja kirjoittaa matkakirjeitä Uuteen Suomettareen. Olga-sisar sairastuu mielenhäiriöön (skitsofrenia). Uusia matkoja Oskar tekee seuraavana vuonna ja 1880.

Isä-Antti Lönnbohmin ”vitjamies” Heikki Meriläinen ryhtyy Antti Oskar Lönnbohmin kehotuksesta keräämään taikoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnekokoelmiin.

J.L.Runeberg kuolee 6. toukokuuta ja haudataan 12.5. Porvoossa.

1878

Ennen Einon syntymää Lönnbohmeille syntyy ikäjärjestyksessä seuraavat lapset: Antti (Oskar Anders Ferdinand.) (1856-1927), Olga Alma Emilia, Hilda Maria, Karl Jakob Petter, Viktor Gabriel Valfrid, Kasimir Agathon (17.11.1866), Paul Verner, Anna Elin ja Artturi Edvard.

Aamupäivällä kello 10 syntyy 6.7. Armas Eino Leobold Lönnbohm Paltamon Hövelossä (nykyisin Kajaanin Paltaniemen Hövelössä).

Eino on perheen nuorin, kymmenes lapsi. Isä on komissiomaanmittari Antti Lönnbohm (alk. Mustonen) ja äiti Anna Emilia Lönnbohm (s. Kyrenius). Isä Antti on lähtenyt viisi päivää ennen Eino syntymää virkamatkalle isojaon tehtäviin pohjoiseen. Tieto pojan syntymästä tavoittaa hänet kirjeitse.

Oululainen Kaiku–lehti alkaa ilmestyä.

Oskar Lönnbohm kiertää Inkerissä vatjalaisten luona kielentutkimusretkellä. ”Muistiinpanoja Vatjankielestä” ilmestyy ensimmäisessä Virittäjässä 1883.

1879

Kasimir Leino (17.11.1866- 8.3.1919) kirjoittautuu Oulun ruotsalaiseen lyseoon 1.9. Syksyyn asti Viktor ja Kasimir opiskelevat perheen taloudellisen tilanteen takia kotona.

Oskar Lönnbohm valitaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseneksi.

1880

J. H. Erkko alkaa julkaista Viipurin Suomalaisen Seuran käsinkirjoitettua jäsenlehteä ”Pikku Ilmiö”. Syksyllä lehti muuttuu Erkon lehdeksi ja saa nimeksi ”Ilmiö, yleistajuinen aikakausilehti”. Lehdellä on seuraavana vuonna noin 800 tilaajaa.

Ylioppilaiden ensimmäisen suomenmielisten yhdistyksen Suomalainen Nuija syyskokouksessa kirjuriksi valitaan Arvid Järnefelt (16.11.1861 - 27.12.1932). Elias Lönnrot (9.4.1802 – 19.3.1884) julkaisee teoksen Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.

Antti Lönnbohm nimitetään vanhemmaksi toimitusmaanmittariksi Oulun lääniin 3.3.1880.

Kahtena kesänä 1880 ja 1881 Antti Lönnbohm on määrätty merkitsemään Suomen autonomia rajaa Venäjää päin Oulun läänin kohdalta aina Kuopion läänin rajasta Paatsjokeen Karjalan rajaan. Kesän 1880 Antti työskentelee Muoniossa ja Enontekiöllä. Apulaisena Leinon isällä on kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä Heikki Meriläinen

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä 28.3. Eino juoksentelee hangella muiden lasten kanssa. ”Hän puhuu ja on hyvin älykäs.” Hän juo paljon maitoa ja on ”lyttin näköinen”. Syksyllä äiti vieroittaa Einon rinnoiltaan.

Antti Oskar Lönnbohm vierailee Pohjois-Saksassa. Hän kokoaa 118-sivuisen suomalais-virolaisen sanaston ”Soome-Eesti Sönaraamat” Augus Ahlqvistin lukemistossa Viipurin kirjallisuusseuran kustantamana.

Tämän vuosikymmenen alussa joka kymmenes suomalainen osaa kirjoittaa ja ¾ kansasta osaa lukea jotenkuten.

1881

Keväällä Eino vaatii itselleen kerrottavaksi loputtomasti satuja ja lasten tarinoita.

Leino oppii tavaamaan ja Emilia äiti toteaa ihmeekseen, että Eino osaa lukea syntymäpäivänään 6.7. Kansainvalistusseuran kalenteria.

Venäjän keisari Aleksanteri II (13.3) kuolee pommi-iskussa. Aleksanteri III Suomen hallitsijana 1881-1894. Aikakausilehti Valvoja alkaa ilmestyä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 50-vuotisjuhla.

Julius Krohn julkaisee Suomalaisen kirjallisuuden historian, joka palkitaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 50-vuotisjuhlassa 2000 markan palkinnolla. Teos sisälsi kaunotieteellisen katsauksen Kalevalaan.

Lönnroth vierailee Kajaanissa heinäkuun alussa. Antti Oskar Lönnbohm on mukana kansallisen suurmiehen kunniaksi toimeenpantujen juhlallisuuksien järjestelyissä. Talvella Oskar on Virossa.

J.V.Snellman (1806- ) kuolee 4.7. Kirkkonummella. Hautajaiset pidetään 7. heinäkuuta ja arkun äärellä puhuu Z. Topelius.

Eino Leino muisti koko ikänsä järkyttyneet tunnelmat ja surureunaiset sanomalehdet, kun Fredrik Cygnaeus kuolee (7.2), keisari Aleksanteri II murhataan (13.3.) ja J.V.Snellman kuolee (4.7.)

1882

Ruotsinkieliselle väestölle alkaa ilmestyä Nya Pressen –lehti. Myös Laatokka –lehti alkaa ilmestyä. Se omaksuu nuorsuomalaisen linjan.

Oskar Lönnbohm suorittaa 30.5. yliopistollisen opettajakandidaatin tutkinnon. Oskarin ehdotuksesta Heikki Meriläiselle annetaan taikojen keräämisestä kansanperinnekokoelmiin tunnustuspalkinto.

Robert Kajanus (2.12.1856 – 6.7.1933) panee alulle Helsingin sinfoniaorkesterin (Helsingin Orkesteri -yhdistys) ja ensimmäinen konsertti annetaan 4.10.1882. Päänumerona esitetään Beethoovenin viides, c-mollisinfonia.

1883

Leino oppii kirjoittamaan. Ensimmäinen säilynyt tuotos on Kirje isälle.

Asetus, jolla suomen kieli nostetaan tasa-arvoiseen asemaan ruotsin kielen kanssa.

Julkaistaan ensimmäinen Virittäjä –lehti. Nimi on Oskar Lönnbohmin ehdottama.

Paltaniemellä vietetään vastavalmistuneen kansakoulun avajaisjuhlaa. Kajaanista avataan Iisalmen kautta maailmalle sähkölennätinyhteys.

Kasimir Leino eroaa Oulun ruotsalaisesta lyseosta 6. luokalta. Andres Lönnbohm sairastaa ”hengenvaarallisesti”, mutta voittaa keväällä sairauden. Sairaus heikentää Hövelön taloudellista tilaa.

1884

Leino lukee Kansainvalistusseuran kalenterissa julkaistun Juhani Ahon lastun Siihen aikaan kun isä lampun osti.

Eino Leinon vanhimmalta veljeltä O.A.F. Lönnbohmilta ilmestyy Taikanuotta eli opas taikojen kerääjälle. Teoksesta ilmestyy myöhemmin kaikkiaan viisi painosta (toinen täydennetty 1894, viimeinen 1936). Oskari käyttää teoksen pohjana Elias Lönnrotin ja Heikki Meriläisen aineistoja.

Kasimir Leino kirjoittautuu kevätlukukauden alussa Kuopion yksityisen ruotsalaisen lyseon 7. luokalle.

Elias Lönnrot kuolee (1802-1884) 19.3. ja hänet haudataan Sammatin kirkkomaahan 3.4.

Eino kirjoittaa kirjeen isälle (28.8.) ja kertoo lukemisestaan: "Minä olen lukenut Bibblian Historiata ja Geografija ja Katkesmusta."

Kasimir Leino kirjoittaa ylioppilaaksi Kuopion ruotsalaisesta yksityislukiosta 7.6.-84.

Axel Gallen-Kallela saapuu Pariisiin ensimmäisen kerran.

Työväenyhdistyksiä alkaa syntyä.

1885

Yliopiston rehtori E.E.Ahlqvist käytti ensimmäisen kerran avajaispuheessaan suomea. Julius Krohn nimitetään Helsingin yliopiston suomenkielen ja kirjallisuuden ylimääräiseksi professoriksi.

Runebergin patsas paljastetaan Helsingissä 6.5.

Valtiopäivillä Jonas Castrén tekee ehdotuksen, että valtio tukisi suomalaista kaunokirjallisuutta. Hanke kariutui pappissäädyn kantaan, jonka mukaan kirjailijoita ei tarvinnut tukea; heistä piti huolen Luoja, jos he kerran toimivat isänmaan parhaaksi.

Eino Leino on äitinsä sisarpuolen, sivistyneen ja lahjakkaan neiti Olga Juliana Kyreniuksen kotiopetuksessa Oulussa 1885-87. Olga Kyrenius pitää sisaruksille Oulussa koulukotia.

Kesäisin Eino on Hövelössä. Eino on lukenut Juhani Ahon Rautatien ja Topeliuksen teoksia.

Kasimir Leino merkitään läsnäolevaksi opiskelijaksi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Kasimirin opastajina suomen kieleen ja kirjallisuuteen olivat Julius Krohn ja taidehistorian dosentti Eliel Aspelin.

Marraskuun viimeisenä päivänä Oskar Lönnbohmista tulee Hämeen Sanomien päätoimittaja (1885-1890), kun painoylihallitus hyväksyy hänet vastaavaksi toimittajaksi. Hämeen Sanomat ilmestyy kahdesti viikossa nelisivuisena. Viktor Lönnbohm pääsee Helsingin polyteknilliseen opistoon opiskellakseen maanmittariksi.

Oskar Lönnbohmilta ilmestyy pitäjäkertomuksen alkuosa Tietoja Kajaanin kihlakannasta ja etenkin Paltamon pitäjästä.

1886

Toukokuussa Olga Kyrenius yrittää Einoa Oulun lukioon, mutta ruotsinmielinen rehtori Dahlström epää pääsyn liian nuorelta pyrkijältä ja kehottaa häntä pyrkimään 12-vuotiaana.

Kasimir Leinolta ilmestyy runokokoelma Runokokeita.

Syksyllä rautatie Ouluun vihitään.

Kieliasetus, jolla suomen kieli ei kuitenkaan saa vielä täysiarvoista asemaa ruotsin kielen kanssa. Keisarin määräyksellä sallitaan hallitus- ja virkakuntain ja viranomaisten käyttää suomen kieltä..

A.Gallen-Kallela maalaa Kalevalan kuvitusta.

1887

Leino joutuu Kajaanin ala-alkeiskouluun I luokalle. 1.9. ja pääsee asumaan serkkunsa Emmy Mustosen (myöh. rouva Piipponen) luokse. Hän käy kaksi vuotta alkeiskoulua.

Arviolta 20.12. Eino kirjoitti ensimmäisen runonsa Epäilevä. Runon viimeisen rivin ”On hurja kiihkoni.” Leino mainitsee sisarensa lisäämäksi. Runon kohteena on Heikkilän Tilta.

Keisarin määräyksellä paikallisten viranomaisten tuli laatia kirjanpitonsa, asiakirjansa ja kirjeensä sillä kielellä, jolla kuntain pöytäkirjat laadittiin.

1888

Kasimir Leino oleskelee syksyn Paltaniemellä ja lähtee ulkomaanmatkalle talvella.

Keväällä ja kesällä Eino harjoittelee ahkerasti runoilua Kajaanissa ja Hövelössä. Hän esiintyy heinäkuussa ensimmäisen kerran julkisesti Kajaanin Toivonniemen ”hupinurmella”, Kajaanin Suomalaisen Seuran järjestämässä kesäjuhlassa. Eino nostettiin erityiselle korokkeelle, jotta hänet voitiin kuulla ja nähdä. Juhlan pääjärjestelijänä oli Kasimir Leino.

Syksyllä Ida-serkku löytää Einon runoja ja vie ne luokkatoveriensa nähtäväksi. Luokkatoverit kiusaavat häntä. Se lannistaa vähäksi aikaa runoiluharrastuksia.

Syksyllä Eino aloittaa Kajaanin alkeiskoulun II luokalla.

Näyttelijä Kaarlo Halme, Eino Leinon hyvä ystävä myöhemmin, tulee Suomalaiseen Teatteriin. Kaarle Halmeesta ja Eino Leinosta tulee myöhemmin ”bergbomilaisen teatterin” oppositiolaisia.

Valtiopäivillä Jaakko Häkli tekee anomuksen, että valtion varoja myönnettäisiin lainakirjastojen perustamiseen eri puolille Suomea. Anomus hylättiin, sillä talonpoikaissäädyn edustajat pitivät kirjastoja turhina maaseudun vähäisen lukuharrastuksen vuoksi.

Vuoden 1888 valtiopäivillä suomalaisuusrintama hajoaa lopullisesti nuorsuomalaisiin ja vanhasuomalaisiin, vaikka nuorsuomalaisten puolue perustetaankin myöhemmin.

1889

Päivälehti perustetaan Eero Erkon, Juhani Ahon (Brofelt) ja Arvid Järnefeltin toimesta. Päivälehti alkaa ilmestyä näytenumerona vuoden lopussa (ensimmäinen näytenumero 16.11.) ja vuoden alusta joka arkipäivä. Seuraavana vuonna lehden tueksi perustetaan osakeyhtiö.

Käkisalmella perustetaan Vuoksi–lehti nuorsuomalaisten näkemysten tukemiseksi. Ensimmäinen näytenumero ilmestyy 7.12.

Kesällä Eino jatkaa runoiluharrastustaan.

Syksyllä Eino yhdessä muun Kajaanin ja Paltamon koulunuorison kanssa matkaa Yrjö-laivassa Vaalaan ja sieltä 25-30 henkeä mahtuvassa tervaveneessä koskia alas Ouluun, jossa hän tulee 1.9. kolmannelle luokalle Oulun suomalaiseen lyseoon.

Syksymmällä Einon isä käy virkatehtävien lomassa viimeisillä voimillaan katsomassa Oulussa poikiaan. Eino saa runousharrastukselleen rohkaisua isältään.

1890

Postimanifesti, jolla Suomen postilaitos otetaan Venäjän viranomaisten alaiseksi. Kustannusosakeyhtiö Otava perustetaan.

Tammikuun 17. päivänä Leinon isä Antti Lönnbohm (Mustonen) kuolee 66 vuotiaana. Hänet haudataan Paltaniemelle 28.1.

Kaikki sisarukset ovat kesällä Hövelössä. Eino on ihastunut Helmi Roosiin. Kesällä tehdään matka Sotkamoon ja Vuokattiin.

Kesällä saapuu Hövelöön veljessarjan vanhin O.A.F.Lönnbohm, joka tarjoaa Artturille ja Einolle opiskelupaikkaa ja tilaisuuden koulunkäyntiin kotoaan Hämeenlinnassa.

Syksyllä Leino tulee Hämeenlinnan lyseoon IV luokalle. Hän asuu vanhimman veljensä O.A.F. Lönnbohmin luona, jossa Olga Kyrenius pitää nuoremmille veljeksille koulukotia.

Leinon myöhempi ystävä taitelija Pekka Halonen matkustaa Pariisiin jatkamaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa aloittamiaan opintoja.

26.9. (päivämäärä saattaa olla se, jolloin Leinon ensimmäinen runo ilmestyi Hämeen Sanomissa) Eino Leinon veli Kasimir Leino antaa Einolle runoilijanimen Eino Leino. Kesällä veli Kasimir on palannut Pariisista. Hän lukee Eino runon ”Kajaanin linna” ja korjaa sitä. Sen jälkeen hän lukee runon Hövelön väelle. Leino muistelee, ”että koko tuo Topeliuksen tähtien alla syntynyt runontekele sai aivan toisen, aateloidun tunnepitoisuuden. Runo herätti yleistä suosion sorinaa.”

Runo ilmestyi Hämeen Sanomien palstoilla. Päivän merkittävyys on jäänyt Eino Leinon mieleen . (Eino Leino: Muistelmat, 1965).

Kasimir Leino julkaisee kokoelman Ristiaallokossa. Kesällä Kasimir Leino liittyy aputoimittajaksi Päivälehteen (1890-97) kirjoittaen kirjallisuus-, kuvataide- ja taidearvosteluja ja muita kulttuuriuutisia.

Uuden Kuvalehden näytenumero julkaistaan joulukuussa. Lehti ilmestyi Kuopiossa. Lehti alkoi ilmestyä kerran kuussa ja vuodesta 1895 kaksi kertaa kuussa. Lehteä julkaisivat Juhani ja Pekka (Brofelt) Aho. Aluksi mukana oli Kalle Brofelt ja Kasper Järnefelt.

Syksyllä Leino saa ensimmäiset teatterikosketukset Suomalaisen teatterin vieraillessa Hämeenlinnassa.

10.10. Eino Lönnbohm valitaan (ensin Kirvesmiehet) Toveruus-seuran puheenjohtajaksi.

Leino pitää esitelmiä luokkatovereilleen. Perustetaan myös pilalehti Lurjus.

1891

Määrätään, että Venäjälle ja ulkomaille menevissä kirjeissä saa käyttää vain venäläismallisia postimerkkejä. Samoin määrätään, että siviilivirkoihin nimitettäviltä tullaan vaatimaan vähitellen venäjän kielen taito ja näillä on etuoikeus virkoihin.

Helmikuussa Eino eroaa Toveruus –seuran puheenjohtajuudesta sopimattoman kirjoituksensa vuoksi.

Kesäkuun alussa Leino tulee äidin ja sisarten luo lomalle Hövelöön.

Kesällä 19.-20.6. Eino Lönnbohm vierailee Kuopion laulujuhlilla, jossa veli Kasimir Leino esiintyy laulujuhlien juhlarunoilijana. Hän innostuu veljensä runon saamasta suuresta kansansuosiosta. Kesällä hän runoilee vilkkaasti.

Kesän aikana Eino kokoaa siihenastiset runoharjoitelmansa kokoelmaksi ”Tunteitani” (Eino kirjoittaa nimellä Tainio).

Syksyllä Leino palaa Hämeenlinnan lyseon V luokalle. Syksyllä hän on kuusi viikkoa tulirokossa. Harrastaa saksalaisen, ruotsalaisen ja virolaisen runon tuttavuutta veljensä kirjastossa. Laatii ensimmäisen yhtenäisen käsikirjoituksen aikaisemmista runoistaan, Tunteitani.

Joukko nuoria taiteilijoita (Väinö Blomstedt, Axel Gallen, Pekka Halonen, Eero Järnefeld, Venny Soldan-Brofeldt, Louis Sparre) hylkää konservatiivisen Taideyhdistyksen ja järjestää ensimmäisen Suomen taitelijoiden näyttelyn (”riippumattomien taiteilijain salonki”), johon osallistuu kuutisenkymmentä taiteilijaa. Näyttelyistä tulee uuden Suomen taiteen esiinmarssi. Taitelijat ryhmittyvät Päivälehden ja Nuori Suomi joululehden ympärille. Näyttelystä tulee Suomen taiteen kulta-ajan lähtölaukaus: ”Suomen taiteen kevät on koittanut”, julisti Kasimir Leino.

Nuori Suomi, Päivälehden joulualbumi alkaa ilmestyä. Toimittamisesta vastaa Eero Erkko. Idean keksii Kasimir Leino, Juhani Aho, Axel Gallen ja Louis Sparre. Sitä otetaan 2500 kappaleen painos. Albumin omistaa Eero Erkko.

1892

Eino Leinon runo Rikkaruohoja julkaistaan Päivälehdessä. jonne Kasimir Leino sen toimittaa Hämeenlinnassa joulun käynnin jälkeen. 14.1. ilmestyy Myrskymielellä runo Päivälehdessä. Eino käyttää Leino kirjailijanimeä. Eino ystävystyy runoilija, kansansivistysmiehen, päätoimittaja (Hämeen Sanomat) Severi Nymanin (Nuormaa) kanssa. Ystävyydestä tulee kestävä suhde.

Keväällä Hämeenlinnasta Helsingissä käydessään Leino tapaa ensimmäisen kerran Juhani Ahon Päivälehden Fabianinkadun porttikäytävässä.

Kasimir Leinolta ilmestyy runokokoelma Väljemmillä vesillä. Keväällä Kasimir Leino riitautuu Werner Söderhjelmin kanssa kuvataidetta koskeneen arvosteluerimielisyyden vuoksi.

Jean Sibelius antaa ensimmäisen sävellyskonserttinsa huhtikuussa. Siinä esitetään viisiosainen sävellys Kullervo orkesterille sopraano-ja baritonisoololle sekä mieskuorolle, mikä vaikutti merkittävästi Eino Leinoon.

Toukokuussa Eino Leino käy katsomassa Suomalaisen teatterin esityksiä, kun teatteri vierailee Hämeenlinnassa. Eino näkee ensimmäisen kerran myöhemmän ystävänsä Kaarle Halmeen Elinan surman kerjäläisenä.

Kesällä Leino on Hövelössä. 8.7. Leino lausuu Kajaanin kansanhuveissa kirjoittamansa kolmiosaisen Juhlarunon.Hän kirjoittaa runon Tervehdys Kainuunmaalle.

Leino kirjoittaa Vaalan Niskankosken koskiveneessä 31.8. runon Syksy-yönä. Palaa Hämeenlinnan lyseon VI luokalle.

Alkukesästä Eino on kielitieteellisillä tutkimusmatkoilla liikkuvan Eemil Ekmanin (E.A.Tunkelo) oppaana.

Syksyllä Leino laatii ensimmäisen luonnoksen näytelmäksi Simo Hurtta. Avustaa toverikunnan lehtiä Vasamaa ja Joci Baccalauriusta. Talvella Leino avustaa Hämeen Sanomia, Päivälehteä ja Vasamaa. Kirjoittaa ja julkaisee ensimmäiset merkittävät taiteelliset runonsa. Ensimmäinen Vasamassa Eino Leinon nimellä julkaistu runo Kodin honka ilmestyy 24.9.

Sensuuri puuttuu Nuori Suomi -joulualbumin julkaisuun ja siitä joudutaan poistamaan (leikkaamalla) nimimerkki Kyöstin kirjoitus Virkauralla. Albumista otetaan 5000 kappaleen painos.

Joulun Eino Leino on Olgan ja Artturi-veljensä kanssa Helsingissä synkkämielisen Viktor-veljen seurana. Eino käy Päivälehden toimituksessa ja Suomalaisen teatterin kahdessa näytöksessä.

1893

Eino Leino harrastaa luistelua, hiihtoa ja pitkiä kävelyretkiä ja näillä hän pitää huolta fyysisestä kunnostaan.

Keväällä Suomalainen teatteri vierailee Hämeenlinnassa esittäen Minna Canthin Sylvin ja J.H.Erkon Ainon. Eino näkee molemmat esitykset.

Kesänviettoa Hövelössä. Harrasti Arvid Järnefeltiä, hankkii stipendirahoilla Järnefeltin Isänmaan. Uskonnollista epäilyä. Eino osallistuu jokakesäiseen nuorten laivaretkeen Petäisenniskasta Vuokattiin. Laivamatkalla on mukana Helmi Roos, johon Leino on ihastunut. Eino kokee pettymyksen. Eino tekee purjehduksia Oulujärvelle.

Hämeenlinnan lyseon VII. luokalla. Asuu kutomakoulun johtajattaren neiti Frederika Wetterhoffin luona vanhemman veljen muutettua pois Hämeenlinnasta ja Olga Kyreniuksen siirryttyä vanhempien veljesten taloudenhoitajaksi Helsinkiin..

Einon veli Kaarlo Lönnbohm vihitään 5.9. Vaasassa avioliittoon neiti Ingrid Kolisin kanssa. Avioliitosta syntyy neljä lasta: Kalle (1894-1968), Eino Kasimir (1896-1920), Irja Hellin (1898-1984) ja Paul Gunnar (1908-1928).

Häihin Eino tekee kaksiosaisen onnittelurunon Morsiusparille. Se painetaan Einon ensimmäisenä erillisenä painotuotteena, nelisivuisena pikkujulkaisuna.

Oskar Lönnbohm julkaisee 204 virolaista kansanlaulua 101-sivuisena kirjana.

Syyskuun 25. päivänä 15 –vuotias Eino Leino tarjoaa hallussaan olevaa 80 runon kokoelmaa Werner Södeströmille ja Otavalle (ehkä muutamia päiviä myöhemmin).

Leino saa torjuvan vastauksen kustantajilta Otavalta ja Södeströmiltä. Otava tosin ottaa 28.9. päivätyllä kirjeellään kokoelman tarkastettavakseen, mutta 21.10. pitämänsä kokouksen päätöksellä liitti kokoelman hylättyjen runojen ryhmään.

Kasimir Leino oleskelee muutaman päivän Hövelössä elokuun lopulla. Häneltä ilmestyy runokokoelma Väljemmille vesille, uusia runoja.

Leino tekee ensimmäisen teatteriesityksen arvostelun 11.11. Esitys koskee toverikunnan näytelmäseuran esitystä Professori maalla.

Leino tutustuu huonetoverinsa ins. Carl Neun välityksellä Heinen ja Nietzechen runouteen ja saksalaiseen romantiikkaan.. Leino harrastaa vapaaehtoisesti ranskan kieltä ja senkielistä kirjallisuutta. Hän pelaa shakkia Neun kanssa. Neun välityksellä Eino tutustuu Nietzschen kirjaan Also sprach Zarathustra.

Suomen Kuvalehti perustetaan uudelleen. Sen näytenumeroon Kasimir Leino kirjoittaa kuvauksen Lapsuudenkodin muisto.

Leino avustaa ensimmäisen kerran Nuori Suomi-albumia.

Eino Leino matkustaa Artturi-veljensä kanssa Vaasaan Kaarlo ja Ingrid Lönnbohmin vieraaksi jouluksi Vaasaan. Eino tutustuu Pohjalaisen päätoimittajaan, sortovallan rohkeaan vastustajaan Frans Ossian Ansasiin (1856-1916) ja kirjailija Aleks. Filanderiin eli Santeri Alkioon. 14.1.1894 Leino lausuu kunnallistalon salissa suomenkieliselle työväestölle tarkoitetussa kansanjuhlassa Kaarlo Kramsun runon Ilkka. Leinon runoja alkaa ilmestyä Pohjalaisessa.

1894

Keisari Nikolai II Suomen hallitsijana 1894-1917. Kruunajaisia pidetään vasta marraskuussa 1896.

Perustetaan Nuorsuomalainen puolue.

Juho Lallukka, Jaakko Häkli ja K.A. Castrén, J.H. Erkon viipurilaiset ystävät, alkavat sopimuksella maksaa J.H. Erkolle 100 markkaa kuussa, jotta hän voi omistautua kirjalliselle työlle.

Kevättalvella Leino saa voimakkaan kosketuksen kalevalais-karjalaiseen uusromantiikkaan sävel- ja kuvaamataiteen välityksellä (Sibelius, Gallen-Kallela, Halonen, Eero Järnefelt). Leino harrastaa ruotsalaista lyriikkaa.

Keväällä Hämeenlinnassa ja kesällä Hövelössä Leino suomentaa Runebergin Kuningas Fjalarin ja lähettää käsikirjoituksen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan arvosteltavaksi. Kirja painetaan. Tästä saa alkunsa Leinon työ maailmankirjallisuuden suomentajana. Samalla alkaa elämänikuinen yhteistyö professori Otto Mannisen kanssa. Mannisen hän tapaa seuraavana syksynä.

Syyskuun alusta Leino aloittaa Hämeenlinnan lyseon VIII luokalla. Asunto rehtorinrouva Olga Bergrothin luona.

Oskar Lönnbohm työskentelee Viipurin ja Sortavalan piirien vt. kansakoulutarkastajana.

1895

Helsingin kaupunginvaltuustossa käytetään ensimmäisen kerran Suomen kieltä.

Huhtikuussa Kasimir Leino esittää julkisesti tarkastettavaksi väitöskirjansa Prosper Mériméé. Elämänkerta ja teokset kirjallishistorialliselta kannalta. Väitöskirja hyväksytään historiallis-kielitieteellisessä osastossa äänin 9-2. Hänen väitöskirjansa käsittelee ranskalaista symbolisimia.

Kesäkuun alusta Kasimir Leino kiinnitetään Suomalaisen teatterin apulaisjohtajan toimeen, jossa hän on vuoden. Itse asiassa Kasimir on ohjaaja. Eino Leino tapaa Vanhan Arkadian ravintolassa Kaarle Halmeen.

Leino ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta kiitettävin tiedoin ja luokan parhaana oppilaana. Ylioppilasluokan gravyyrisommitelmassa luokan johtohahmoina ovat Eino Leino, Kyösti Larson (Larin Kyösti) ja Kaarlo Kytömaa. Helsingissä hän tutustuu Kasimir Leinon opastuksella kirjailija Maila Talvioon. Syksyllä Leino on mukana Talvion kirjallisessa salongissa.

Kevätkesällä Larin Kyöstin kanssa Aulangolla.

Heinäkuussa Leino saapuu vastavalmistuneena ylioppilaana kotiinsa Hövelöön. Äiti vietti vuoteenomana viimeisiä elinaikojaan.

Pekka Halonen (23.9.1865–1.12.1933) menee naimisiin Maijan Mäkisen kanssa ja asuvat Sortavalassa, josta he lähtevät Karjalan korpivaellukselle tullen Kainuuseen.

Leino tapaa taitelija Pekka Halosen ja tämän rouvan Maijan, jotka tulevat Kivesvaaralle lomailemaan. Leino oleskelee Kivesvaaralla Halosten kanssa. Halonen maalaa teostaan Neiet niemien nenissä. Leino alkaa suunnitella omia Kivesjärveläis –aiheitaan, joihin saa virikkeen Halosen maalauksesta. Halonen sai virikkeen tauluunsa Sibeliuksen kuoroteoksesta Venematka (1893).

Otto Manninen ja Eino Leino tapaavat ensimmäisen kerran kadulla Helsingissä syksyllä. Tapaaminen johtaa työnjakoon Runebergin suomentamisessa: Manniselle tulee lyyrilliset runot, osa Vänrikki Stoolin tarinoista sekä näytelmä En voi. Leinon osalle tulee muutamia Vänrikkejä, Kuningas Fjalar, Nadeshda ja Salamiin kuninkaat. Ylioppilasvuonna Leino suomentaa Runebergin Nadeshdanin, josta saa seuraavana vuonna Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlassa kaunokirjallisen ensipalkinnon.

Helsingissä Päivälehden toimituksessa Leino tapaa ensimmäisen kerran Arvid Järnefeltin, josta hän kirjoitti hauskan muistelman Nuori Suomi –albumissa.

Eino lähettää äidille jouluksi (19.12.) viimeisen kirjeensä ja toivottaa äidille Hyvää Joulua. Oskar oleskelee nuoren morsiamensa kanssa Hövelössä joulun. Joulukuun lopulla 28.12. Eino Leinon äiti Anna Emilia kuolee. Oskar Lönnbohmista tulee kansakoulutarkastaja Kuopioon vuoteen 1927 asti.

Eino Leinon julkaisutoimintaa 1895:

Ensi lumen aikoihin./ Runo./ - Pl 28.2.1895

Ensimmäisen ylioppilaskesäni muisto. /Runo. / -UKl 15.12.95 n:o 23, 231

Jouluiloni./Kertomus./ -Pl 28.12.95

Kesäisiä mielialoja. !/ Niin ihmeen kaunis ilta on/. 2/ Koko metsä on laulua täynnä/. 3/ Kesän kaupnis aika se meillä/./ Runoja./ -NS V 1895, 116-117

Tuiskusäällä./ Runo./ - HS V 1895, 44-49

Unelmieni maa. / Kertomus./ - TsJ 1895 19-21

1896

Maaliskuun lauluja (Otava, myös Otavan helppohintainen kirjasto 86)

Tarina suuresta tammesta (WSOY)

8.1. Eino Leinon äiti Anna Emilia haudataan. Ei tiedetä, että Eino olisi päässyt äitinsä hautajaisiin.

Leino kohtaa ensimmäisen kerran Sibeliuksen Evert Katilan luona, mutta Leino ei laske sitä ”kohtaamiseksi”.

Kasimir Leino lähtee toiselle ulkomaanmatkalleen Wieniin, Müncheniin ja Berliiniin, Budapestiin, joissa mielenkiinnon kohteena on teatteri.

Leino osallistuu Pohjalaisen Osakunnan kirjoituskilpailuun 1995 kilpailukokoelmalla Runokokeita. Eino Leinon kokoelma ja Ilmari Calamniuksen kertomus Väärällä uralla saivat kumpikin tyytyä kolmanteen palkintoon. Ilmeisesti Leino jätti tämän kokoelman Otavalle kustannettavaksi. 9.3. Otavan kirjallinen arvostelulautakunta: ”Ylioppilas Eino Leino tarjosi kokoelman ´Maaliskuun lauluja´. Professori Tuuder, joka oli tarkastanut runot, antoi niistä hyvän lausunnon ja kehotti niiden julkaisemiseen. Päätettiin ottaa ja maksaa pyydetty palkkio 300 markkaa, vaikka pidettiinkin tätä liian suurena, mutta ei tahdottu ruveta tinkimään. Painos 1000 kpl., kirjan hinta 1:75 tai 1:50.” Teos julkaistiin Otavan kustantamana Maaliskuun lauluina pääsisäisen tienoilla (5.-6.4.) ja tieto runovihkon ilmestymisestä on Päivälehdessä ja Uudessa Suomessa 8.4.1896. Teosta myytiin ensimmäisenä vuonna 302 kpl.

Pääsisäisenä järjestettiin Helsingissä sanomalehtimiesten kokous, johon osallistui 61 toimittajaa.

Leino suomentaa Runegergin Salamiin kuninkaat, josta hän saa seuraavana vuonna Södeströmiltä 800 markan palkkion. Käsikirjoitus, kuten edellinen, jää julkaisemattomana lepäämään.

Otava hylkää syyskuussa Leinon teoksen Tarina suuresta tammesta.

Tarina suuresta tammesta ilmestyy 27.11.1996 Werner Söderströmin kustantamana. Kansi piti teettää Pekka Halosella, mutta tämä oli ehtinyt matkustaa ulkomaille, joten se sai ainoastaan typograafisesti laaditun muodon. Leino kirjoitti Hämeenlinnassa 1892 aineen Tarina suuresta tammesta.

Eino Leinon julkaisutoimintaa 1896:

Joululaulu. /Runo./ -Tm 24.12.96

Kuin musta ja valkea-./Runo./ TsJ 1896, 19-21

Marjatan laulu . /Runo./ -Pl 25.12. 1898

Miten tahtoisin elää ja miten kuolla./ Proosaruno./ -Pl 17.5.96

-Omakohtainen mukaelma Juhani Ahon ”lastusta” Miten tahtoisin elää ja miten kuolla, Latuja III, Helsinki 1896, 335-336.

Nuorten usko. / Runo./ - NS VI 1896, 1.

Onneton. /Runo./ - TsJ1896, 1

Soutelemassa. /Runo/ - NS IV 1896 109-112

Suomalaisesta runokielestä. I-II./ Essee. / - Pl 20.12.96

Suomalaisesta runokielestä. 1-II./ Essee,/ - Pl 2.12.96; 25.12.96

Tälläpä pojall´on -. / Runo./ - UK1 30.11.96 n:o 22, 275.

1897

Yökehrääjä (Runoja. Otava. Kansi Pekka Halonen)

Venny Soldan-Brofeldt lausuu Tuusulanjärven rantamille tulevina vuosina sijoittuvan taitelijayhteisön syntysanat (Ahot, Halonen 1901-1902 Halosenniemi, Sibelius 1904 Ainola, Eero ja Saimi Järnefelt 1901 Suviranta, H.J.Erkko 1902 Erkkola). Ahot vuokraavat syksystä lähtien Järvenpään kartanon mailta Vårbackan huvilan (14 vuotta), jota aletaan kutsua Aholaksi.

Toukokuun 22. Leino lähtee retkelle Karjalan laulumaille. Hän kiertää Tohmajärveltä Lentiiraan, Lieksaan ja sukujuurien maisemiin Liperiin. Ilomantsissa Megrijärvellä on Leinon ja Anja Tiittasen (16-vuotias, myöhemmin Anja Timoskainen) kohtaaminen. Leino lähettää matkalta Päivälehdelle matkakirjeitä 16.6. ja 10.7.

Matkalta palatessaan hän käy Mikkelin laulujuhlilla ja sieltä tullessaan Leino vierailee ensimmäisen kerran Otto Mannisen syntymäkodissa Kangasniemellä.  Leino oleskelee suurimman osasta ajasta kuitenkin kirkonkylässä kanttorinleski Rautianin luona. Hän viimeistelee Yökehrääjän runoja. Kirkonkylässä hän tutustuu nuoreen saksalaiseen tutkijaan, josta sittemmin tulee saksan kielen lehtori Helsingin yliopistoon. Hän on prof. Gustav Schmidt. Leino, Manninen ja Schmidt vierailevat myös Reinikkalan kartanossa. Yökehrääjä ilmestyy Otavan kustantamana. Hyväksyvän lausunnon antaa Eliel Aspelin, joka pitää runoja ”ylipäätään hyvinä”. Kannen teokseen suunnittelee Pekka Halonen. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 531 kpl.

Syksyllä Leino oleskelee sisariensa Hildan ja Olgan luona Hövelössä ja kokoilee mm. risuja seuraavaa juhannuskokkoa varten. Kesää on viettämässä myös maanmittariveli Kaarlo puolisonsa Ingridin ja perheen kahden pojan Sörenin ja Eino Kasimirin kanssa.

Hövelön naapurista Toivonniemestä Riddelin on muuttanut Ruovedelle ja se on myyty Oulun Revanderille.

Kasimir Leino raportoi Päivälehteen Unkarin matkastaan kaksiosaisessa kirjoituksessa ”Sukulaiskansan luona”. Oppaana Kasimirilla on Béla Vikárin. Myöhemmin hän kirjoittaa Nykyaikaan artikkelin ”Kirjallinen liike Unkarissa”.

Aino Ackté voittaa Pariisin konservatorion oopperakilpailun. Kolme vuotta aikaisemmin hänet on hyväksytty konservatorioon parhaana hakijana 197 oppilaan joukosta.

Leinon veljekset ilmeisesti Kasimirin aloitteesta perustavat Nykyaika–lehden, jota varten otetaan

4 000 markan laina, jonka Eino Leino suuremmaksi ottaa nimiinsä. Eino Leino alkaa työskennellä veljensä Kasimir Leinon kanssa Nykyaika –lehdessä. Hän tekee toimitussihteerin tehtäviä ja kirjoittaa lehteen. Lehden näytenumero ilmestyy 15.12.1897. Eino Leino saa lehdessä kirjallisuusarvostelijan mandaatin. Myöhemmin toimitussihteerinä työskentelee K.A.Petrelius.

Leino alkaa omistautua kirjailijan tehtävälleen.

Aleksis Kiven päivänä 10.10. perustetaan Kaunokirjailijaliitto Suomalaisen klubin huoneistossa Kansallis-Osake-Pankin kolmannessa kerroksessa. Asiain käsittelyn jälkeen Eino Leino lukee kirjoittamansa ”Juhlarunon Kaunokirjailijaliiton perustavaan kokoukseen 10 p.lokak.1897”. Runon julkaisi Uusi Suometar. ”Me tiedämme, miksi me yhdyttiin, kädet liittohon vankkaan luotiin…”

Maaliskuussa ravintola Espilässä pidetty kokous perustaa Viipurin maaseututeatterille kannatusyhdistyksen. Johtokunnan puheenjohtajaksi tulee Juho Lallukka 1899.

Eino Leino kirjoittaa romaania Kivesjärveläiset.

Kirjailija Minna Canth kuolee (1844 - 1897).

Eino Leinon julkaisutoimintaa 1897:

Aino-neiti./Runo./ - NS VII 1897, 145-146

Kesäkirje Karjalaasta. I-II – Pl 16.6.97;10.7.-97.

Kuvia Ranskan kirjallisuuden historiasta. I Vanha Gallia.II. Keski-ajan teatteri. UKl. -97 n:o 35;.97 n:o 96.

Painavi jälleen./Runo./ -Kevättervehdys, Helsinki 1897, 41.

Prologi. Lausuttu Polyteknikkojen juhlassa 20.2.1897.

I/ Yöllä syntyi Ilmarinen/. II/ On luonnon loitsut ilmi luotu/. –Pl 21.2.97

Päiväkirjanlehti. (Venäjän –Karjalasta.) – Na 15.12.97 näyttön:o 12

Suomalaisesta runokielestä. III/ Essee./ -Pl 12.10.97 US 12.10.97

Syntysanat. Runo lausuttu ensi kerran Suomen Kaunokirjailijaliiton  perustavassa kokouksessa 10.101897. Pl 12.1097; US 12.10.97

1898

Tuonelan joutsen (Näytelmäruno, Otava, kansi Pekka Halonen)

Sata ja yksi laulua (Otava, kansi Pekka Halonen)

Leino saa Kivesjärveläiset siihen vaiheeseen, että ensimmäiset 8 sivua jaetaan 15.3. ilmestyneen Nykyajan liitteenä.

Maaliskuulla kuolevat K.A. Tavaststjerna ja Z. Topelius (13.3.). Molemmille Leino tekee omistuksella olevan runon, Topeliukselle kaksi: Tiedon tultua Z. Topeliuksen kuolemasta ja Hymni Z. Topeliuksen haudalla. Hymnistä tulee tunnettu Hautauslaulu. Robert Kajanus säveltää Leinon voimakkaan isänmaallisiin sanoihin Topeliuksen hautajaisiin teoksen Nouskaa aatteet. Kuoroteos on sävelletty orkesterin/torvisoittokunnan säestettäväksi. Sortovuosien aikana siitä tulee tärkeä, koska kuorot esittävät sitä isänmaallisissa juhlissa.

Keväällä Leino tekee matkan Berliiniin (28.3.- n. 3.6.) ja saa matkalla teatteri-innostuksen. Hänellä on tarkoitus kirjoittaa Kivesjärveläiset -romaani loppuun, mutta jän kirjoittaakin kokoelman verran runoja, jotka hän julkaisee kokoelmassa Sata ja yksi laulua. Myös näytelmät Alkibiades ja Carinius ovat hahmottelussa. Matkalla Leino tapaa Jean Sibeliuksen ja juttelee hänen kanssaan (Sibeliuksen kirje Ainolle 13.4.) Tiettävästi Leino tarjoaa Sibeliukselle Tuonelan joutsenta sävellettäväksi, mutta Sibelius ei tartu siihen. Berliinistä paluun jälkeen Leino suomentaa Tavaststjernan Laureatus–runosarjaa, joka ilmestyy Nykyajassa.

Leinon ensimmäistä näytelmää Tuonelan joutsen on esitetty mm. Turun työväenteatterissa 1934 - 35, Helsingin Ylioppilasteatterissa 1966-1967 ja 1980 –luvun alkupuolella Seppo Huunosen ohjaamana Nurmeksen Bomba–talossa. Titta Karakorpi ohjasi näytelmästä televisioversion 1978. Kalevalan juhlavuonna 1985 sai Joensuun laulujuhlilla kantaesityksensä näytelmästä sovitettu musiikkidraama, Kalevala–tanssiteos, josta vastasivat Anneli Rautiainen ja Heikki Sarmanto.

Tuonelan Joutseneen ovat musiikkia säveltäneet Oskar Merikanto (kaksi laulua) ja Wilho Siukonen.

Tuonelan joutsen esitettiin Petroskoissa 1990 Kalevalan 160-vuotisjuhlissa.

Tuonelan joutsenen jugendtyylinen kansi on Pekka Halosen suunnittelema. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 500 kappaletta.

Einon maamittariveli Kaarlo pääsee maamittariksi Oulun lääniin ja hän asettuu Einon synnyinkotiin Hövelöön isännäksi.

Marraskuun 5. päivänä pidetään Kaunokirjailijaliiton juhlailtama. Toimittaja Kaarlo Frisk lausuu Leinon juhlarunon ”Päivän poika”. Juhlailtamista tehdään kirjallinen albumi, juhlajulkaisu.

Leino jättää Otavaan Sata ja yksi laulua kahdessa eri muodossa ja kahdennimisenä. Kustantaja pyytää viimeistelemään teosta. Leino toimittaa karsittuna käsikirjoituksen ja ”Näkinkenkiä” nimisenä. Myöhemmin hän palaa alkuperäiseen kokoonpanoon ja Sata ja yksi laulua ilmestyy Otavan kustantamana 3.12. Teoksen kannen on tehnyt taiteilija Pekka Halonen. Kirjan runot ovat syntyneet suurelta osaltaan Berliinin matkalla huhti-toukokuussa. Manninen antaa teoksesta kriitikkoneuvoja, mutta Leino ei ota niitä huomioon, vaan on jonkin aikaa nyreissään ”holhousyrityksestä”. Teoksen rakkaustematiikka liittyy Leinon ja Mannisen yhteiseen ihastukseen ja Mannisen tulevaan puolisoon Anni Swahniin. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 521 kappaletta.

Venäjällä perustetaan marxilainen työväenpuolue. Kiihkovenäläinen kenraali Bobrikov nimitetään Suomen kenraalikuvernööriksi. Senaatti julkaisee kansakoulua koskevan piirijakoasetuksen.

Suomessa perustetaan sosialidemokraattinen puolue Suomen työväenpuolueena. Vuonna 1903 se ottaa sosialidemokraattisen puolueen nimen ja hyväksyy ohjelman.

Leino julkaisee joulukuun 30. päivänä Päivälehdessä Gringoire -nimimerkillä runomuotoisen pakinan Hirtettyjen balladi, joka on suunnattu Uuden Suomettaren kirjallisuusarvostelijaa, Reinhold Roinetta vastaan, joka oli joulun alla teilannut törkeään ja ymmärtämättömään tapaan arvioinnin Leinon kokoelmasta Sata ja yksi laulua.

Eino Leinon julkaisutoimintaa 1898:

Antonius ja Kleopatra. / Runo./ - Na 30.9.98 n:o 18, 651-652.

Bismarck. / Mietelmäkirjoitus. / E. L. – Na 30.7.98 n:o 13-14, 478-479

Burne-Jones ja englantilainen nainen./Essee./E.L. – Na30.6.98 n:o 11-12, 453-456.

Emile Zola./ Runo./- Na 30.1.98 n:o 1, 51-52

Henrik Ibsen (18 20/3 28 – 18 20/3 98) /Runo. / -Na 15.3.98 n:o 5, 170-171

”Hirtettyjen balladi”./ Runo./ Gringoire. –Pl 30.12.98

Hymni Z. Topeliuksen haudalla. / Runo. / - Pl 22.3.98

Kalevalan kuvittamisesta. E. L. – Na 15.11.98 n:o 21, 763-766

Kansa kalliolla. Esitetty 26.11.98 Ylioppilastalon juhlasalin vihkiäisjuhlassa, talon 28-vuotispäivänä./ Runo. / -Na 15.12.98 n:o 23-24, 853-854

Karl A. Tavaststjerna. / Runo. / -Pl 27.3.98

Kirje Barliinistä. –Pl 15.5.98

Laulajapoika. 7Runo./ Na 30.6.98 n:o 11-12, 407

Lohdutus./Runo. / -Na30.6.98 n:o 4, 133

Maailman rauha. H.M. Keisari Nikolai II:sen rauhan sanan johdosta. (Osa pitemmästä runosikermästä.) Pl 3.9.98

Matti Myöhänen Gladstonen haudalla./ Runo./ .Na 30.7.98 n:o 13-14, 482-485

Me kasvamme. / Runo./ - NS VIII 1898, 1-2.

Mitä kirjallisuutta olisi suomen kielelle käännettävä? E. L.  – na 30.8.98 n:o 15-16, 540-545.

Mitä tiedät? /Proosaruno. / E. L. – LT 1898 n:o 10, lokakuu. 77-78

Ne hienot sielut. /Runo./ -Na 28.2.98 n:o 4. 135.

Nuorten marssi. / Runo. / - Na 30.4.98 n:o 8, 295-296.

Olkohon taiteemme niin kuin tammi. / Runo. / -Kirjailija-albumi 20-vuotisen kustannustoiminnan johdosta 1878-1898. Toimittanut Werner Södeström. Porvoo 1898, 207.

Päivän poika. /Runo./ - Suomen Kaunokirjailijaliiton juhlajulkaisu. Helsinki 1989,3-9.

Rauhattoman rukous. / Runo. / - Pl 25.12.98.

Sananen kristillisestä ja pseudokristillisestä taiteesta. L-d. –Na 30.11.98 n:o20, 550-759.

Suomen valta. Runo omistettu Lomakurssilaisten  illanvietolle Helsingissä 19.8.1898. 1. Laulajan alkusanat. 2. Oma tupa oma lupa. 3. Kaiu, kaiu kansan ääni! – pl 20.8.98

Sydämen kieli. / Runo./ - - Suomen säveltäjät. Ensimmäinen sarja. Leipzing 1898, 3.

Tiedon tultua N/uoren S/uomen K/lub/iin Zachr. Topeliuksen kuolemasta. /Runo./ -Pl 13.3.98

Tietäjien puu. (Päiväkirjalehti Venäjän-Karjalasta.) – Na  30.8.98 n:o 15-16, 552-553.

1899

Ajan aalloilla (WSOY. Oma kirjasto 3. Kaksi erilaista kantta)

Helmikuun manifesti julkaistaan ”Hallituksen Sanansaattajassa” 17.2. Suomen perustuslaillisen aseman tuhoamiseen tähtäävä salaisen venäläisen komitean tähtäävä ohjelmajulistus sai keisarin allekirjoituksen 15.2.1899. Eino Leino kirjoittaa Päivälehdessä välittömästi runon Helsinki sumussa, jonka myös muut lehdet lainaavat. 17.2. kokoontuu Ateneumiin kolmisensataa suomenmielistä. Kokoontumisen seurauksena päätetään kerätä vastalauseadressi, jonka 522 931 suomalaista allekirjoittaa. Maaliskuun 15. päivänä lähtee 500 hengen lähetystö viemään adressia keisarille, joka ei ota lähetystöä vastaan. Suomalaisia muuttaa manifestin seurauksena joukoittain Amerikkaan.

Leino julkaisee kevättalvella useita routarunoja: ”Runoilija”, ”Suomen laululinnut”, ”Herran kansa”, ”Äl horju”, ”Molok”, ”Myö kalliisti henkesi”, ja ”Kansa kalliolla”.

Suomen työväenpuolue perustetaan.

Päivälehti alkaa julkaista sarjaa pieniä valistusaiheisia halpoja kirjoja Kirjaisia kansalaisille. Sarjan tekemisen käynnistää Nuoren Suomen Klubi. Kirjojen levittämiseksi Eero Erkko loi asiamiesverkoston. Jokaisessa kirjasessa oli symbolinen runo, joita kirjoitti mm. Eino Leino, Ilmari Calamnius ja J.H. Erkko.

Vietetään Sanomalehdistön päivien päätösjuhlaa 4.11. Ruotsalaisessa teatterissa, jossa päänumerona on historiallinen kuvaelmasarja Suomen muinaisajoilta, jonka on suunnitellut Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom ja jonka tekstit ovat pääasiassa Eino Leinon ja osin Jalmari Finnen käsialaa. Kuvaelmaan säestää musiikin Jean Sibelius. Viimeisen kuvaelmasarjan musiikki (Suomi herää) julkaistaan myöhemmin nimellä Finlandia. Sanomalehtimiesten eläke- ja säästörahasto saa 150 000 markan pääoman.

Kesäkuussa kenraalikuvernööri saa oikeuden itse antaa lehdille varoituksia: Heinäkuun 30. päivän Tuomaan pakinan johdosta Päivälehti lakkautetaan 22.8. kolmeksi kuukaudeksi.

Nimimerkki R.R. teilaa Uudessa Suomettaressa Leinon Sata ja yksi laulua -kokoelman.

Vuoden alusta Leino kiinnitetään Päivälehden vakituiseksi teatteri- ja kirjallisuusarvostelijaksi.

Suomalainen teatteri esittää 15.3. Arvid Järnefeltin aatedraaman Samuel Cröell, jota Leino arvioi myönteisesti.

Leino oleskelee suurimman osasta kesää Otto Mannisen luona Kangasniemellä. Leino valmistelee suomennosta Regina von Emmeritzistä Suomalaista teatteria ja Topeliuksen draamallisten teosten yhteissuomennossarjaa varten. Kesällä paikalla vierailee runoilija J.H. Erkko menomatkalla Kuopioon. Syksyllä he yhdessä norjalaisen Suomen –ystävän ja kielimiehen Konrad Nielsenin (suomalais-ugrilaisten kielten tutkija) kanssa palaavat palaavat Helsinkiin.

Nykyaika–lehti tekee vararikon.

Kasimir Leinolta ilmestyy runokokoelma Runoja.

Leino tarjoaa Otavalle kokoelmaa Ajan aalloilla keväällä, mutta Otava päättää siirtää ratkaisun teon syksyyn, koska kokoelma sisältää paljon tilapäisesti julkaistuja runoja. Syyskuun puolessa välissä Leino esittää Werner Söderströmille kokoelman kustantamista. Kokoelma ilmestyy 26.11.1899. Kokoelmasta maksetaan heti runoilijalle tekijänpalkkiota 300 markkaa.

Kasimir Leino kiinnitetään Suomalaisen Maaseututeatterin johtoon (1899-1903) ensimmäiseksi teatterinjohtajaksi. Viipuriin, jossa hän on kolme ja puoli vuotta. Hänestä tulee teatterin rahoittajan ja johtokunnan puheenjohtajan Juho Lallukan perheystävä. Kasimir Leinolla on erimielisyyksiä teatterin johtokunnan kanssa osin kireän rahatilanteen vuoksi. Kasimirin jätettyä teatterin tilalle pyydetään mm. Eino Leinoa. Leino pyytää kääntymään Kaarlo Halmeen puoleen. Hän lupautuu johtajaksi vuodeksi.

Eino Leinon julkaisuja 1899:

August Strindberg 50 vuotta. E. L. – Pl 23.1.99.

Eurooppalaisen kulttuurin lähetystö. E. L. –Na 30.6.99 n:o 11-12, 321-327

Helsinki sumussa. / Runo./ -Pl 18.2.99

Herran kansa. /Runo./ - Pl 14.3.99

Inka-muori. /Runo./ Kansanvalistusseuran kalenteri 1900 Helsinki 1899. 199.

John Wolfgang Goethe. 150-vuotinen muisto. E. L. –Pl 29.8.99

Juhana Henrikki Erkko. E. L. –Kyläkirjaston kuvalehti, B-sarjan:o 2, 13.

Kalliolla. (Sonetti.) –Kansan toveri 31.1.99 n:o 3, 43.

Kirjallinen sota Tanskassa. E. L. – Na 1899 n:o 9-10, toukok. 273-280.

Kuka on ”Kuvernöörin koira”? – US 16.2.99

Laulu onnesta. /Runo./ Vox 18 4/11 99. Helsinki 1899, 13.

Meiram. Satunäytelmä 3:ssa kuvaelmassa. Ensimmäinen kuvaelma. –Na 1899 n:o 16-17, 459-466

Molok. /Runo. / - Suomen Nuorison Liiton albumi I. Helsinki 1899, 93-94.

Myö kallista henkesi. / Runo./ Na 1899 n:o 13-15, 384-385.

Nuorten kiitos Ida Aalbergille. / Runo. / -Pl 19.12.99

Risti niemen päässä. (Kuva Karjalasta)/Runo./ - Joululyhteitä 1899, Tampere 1899, 4.

Roomalaisen huokaus. Historiallinen tunnelmakuva vanhan Rooman keisarivallan ajoilta. / Runo anon./-Viipurin Sanomat 1.3.99

Rukous maan surussa. / Runo./ - UKl 30.3.99 n:o 6 (Muistojen lehti), 81

Sinivuokkoja. Pieni kimppunen Vapunpäiväksi. 1. Yö. 2. Kalliolla. 3. Mitä sinulta etsin?/ Runoja./ - PL 30.4.99

Suomenkieli Suomalaisessa teatterissa. E. L. – Na n:o 3, 59-61.

Suomen laululinnut. /Runo./ - Na N:o 8, 239-240.

Tellervo. /Runo./ -Kansan Toveri, joulun:o 1899, 6.

Tytön valitus. /Runo./ Kansanvalistusseuran kalenteri 1900. Helsinki 1899, 162.

Uuden Suomettaren toimitukselle. US 11.2.99

Vapaa sana, /Runo./ -NS IX 1899, 1.

Vanki . /runo./ .-Na n:o 5-6, 146-147.

Yksin hiihtäjä./Runo./ -Na n:o 1-2, 13-14.

Ziska. /Runo./ -Joululyhteitä 1899, Tampere 1899, 19.

 

1900

Hiihtäjän virsiä (myös Otavan helppohintainen kirjasto124, v. 1900)

John Vilhelm (Näytelmä. Wesanderin kirjakauppa)

Sota valosta (Viisinäytöksinen näytelmä, Otava)

Venäjän kieli eräitten virastojen virkakieleksi.

Pariisin maailmannäyttely. Suomalaisilla on oma osasto, joka saavuttaa suuren menestyksen. Myös Kajanuksen (Sibelius varajohtaja) johtama Helsingin sinfoniaorkesteri osallistuu.

Hiihtäjän virsiäkokoelma ilmestyy 20.4. Leino saa tekijänpalkkiota 1 000 markkaa.

Ilmestyi Leinon näytelmä Sota valosta, jossa Väinämöisen ja Louhen kamppailu symboloi routavuosien yhteiskunnallista ja poliittista tilannetta. Viisinäytöksinen draama sai ensi-iltansa Suomalaisessa teatterissa marraskuussa 1901. 1970–luvulla Sakari Puurunen laati Leinon tekstistä oopperalibreton, jonka sävelsi Ilkka Kuusisto. Sitä esitettiin Kansallisoopperassa 1980–luvun alussa (huhtikuu 1981). Sota valosta teoksen kannen on suunnitellut A. Gallen-Kallela. Teoksesta maksettiin tekijänpalkkiota 1 300 markkaa. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 241 kappaletta.

John Vilhelmnäytelmä tulee julkisuuteen tamperelaisen kirjakauppamiehen A. Öhrnbergin toimesta.

Kesällä Kasimir Leino tekee pitkän ulkomaanmatkan Keski- ja Etelä-Eurooppaan: Pariisin maailmannäyttelyyn, Italiaan, Kreikkaan, Unkariin ja Puolaan.

Toivo Kuula säveltää ilmeisesti kesällä ensimmäisen Leinon runon Syystunnelma.

Euterpe–lehden näytenumero (1900-1905) ilmestyy. Sen laittaa liikkeelle musiikkiarvostelija, kirjailija ja säveltäjä Karl Flodin. Lehdestä tulee kansainvälisyyteen suuntautunut suomenruotsalaisten nuorten (22-35 v.) ”porvarillisen vasemmiston” lehti.

Leino aloittaa helmikuussa pakinoitsijana Mikko Vilkastuksen roolissa (myöhemmin Teemu).

Talvella 1900-01 Leino asuu Kestilän talossa Tuusulassa tutkien mm. Shakespearen draamoja sekä Danten Divina Commendiaa.

Vuoden 1900 valtiopäivien hajaannuttua tulee keisarin allekirjoittama kielimanifesti 20.6. Bobrikovin ohjelman mukaisesti venäjän kieli määrätään ylimpien hallintolaitostomme viralliseksi kieleksi. Pian tämän jälkeen julkistetaan keisarillinen asetus kulkukaupasta, jonka mukaan on venäläisillä talonpojilla oikeus harjoittaa kulkukauppaa ja eräitä muita elinkeinoja Suomessa. Yhdistymis-ja kokoontumisvapaus tukahdutetaan ja aloitetaan julkisen sanan vainoaminen. Lehtiä lakkautetaan määräajaksi tai kokonaan.

Vuoden alusta tulee voimaan asetus, jolla kenraalikuvernööri saattoi vaatia vastaavan toimittajan vaihtamista lehden lakkauttamisen uhalla. Päivälehden Eero Erkko erotetaan. Erottaminen aiheuttaa mielenosoituksia. Virallisena erotuspäivänä 26.4. Erkon kunniaksi järjestetään kahden ja puolen sadan vieraan kansalaisjuhla. Eino Leino kirjoittaa Eero Erkon kunniaksi runon Eero Erkko: Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit,/nous taistelon lainehet korkealle, mut et sinä sortunut aaltojen alle…/

Eino Leinon julkaisuja 1900:

Edellisen/ nimim. Teatterissa kävijän kirjoituksen / johdosta. –PL 29.3.00

Haaksirikossa./ Runo./ -NS X 1900, 64-66

”Irjan” premiääri. / Vastaus nimim. –st-:n kirjoitukseen./ - Pl 20.2.00

Joululaulu lapsille. / Runo/ - Joulupukki, 28-sivuinen laitos, 5.

Junavaunussa./Pakina./ Mikko Vilkastus/ -Pl 6.2.00

Kevät tulee./ Pakina./  Mikko Vilkastus./ -Pl 17.3.00

Kun voisin!/ Runo./ - LT 24.11.00 n:o 18-19, 166

”Päivälehden” toimitukselle./ Vastaus nimim. –st-:n kirjoitukseen / - Pl 23.2.00

Mykkä laulaja. (Vanha balladi)/ Runo./ Mikkeli 7.11.00

Pellervon laulu. / Runo./ - Pl 31.1.00

Suomalainen marseljeesi, /Pakina./ Mikko Vilkastus. – Pl  18.2.00

Suomalaisen teatterin arpajaiset. / Pakina./ Mikko Vilkastus Pl 3.4.00

Tietäjät itäiseltä maalta./ Proosaruno./ - US 25.12.00

Toukokuu. / Runo./ -Pl 1.5.00

Tuhmuuden ylistys./  Pakina./ Mikko Vilkastus. – Pl 27.2.00

Usko, toivo, rakkaus. /Pakina./ Mikko Vilkastus –Pl 16.2.00

Uusi suomalainen teatteritalo. / Pakina./ Mikko Vilkastus. –Pl 23.1.00

Meiram. Satunäytelmä 3:ssa kuvaelmassa. laulut säveltänyt  Erkki Melartin. – Suomalaiset maaseututeatterit 1887.1900. Viipuri 1900, 155-186

1901

Kivesjärveläiset (Kertovainen runoelma, Otava, kansi Alb. Gebhard)

Pyhä kevät (Otava)

Venäläismalliset postimerkit tulevat käyttöön. Venäjän kielen opetusta lisätään valtion kouluissa. Laiton asevelvollisuuslaki, jota seuraavat kutsuntalakot.

Nuoren Suomen kuvataitelijat perustavat tammikuussa Pirtin taidekodikseen (näyttely- ja kokoontumistila) Vaasan pankin taloon Eteläesplanadille. Pirtti kuitenkin hajoaa toveripiirin hajoamiseen ja ilmeisen tiukkaan kielikysymykseen.

Leino saa kirjallisuuden valtionpalkinnon kokoelmista Hiihtäjän virsiä ja Ajan aalloilla.

Leinon edellisenä vuonna julkaisema näytelmä Johan Wilhelm esitetään Suomalaisessa teatterissa. Teatteri Jurkka esittää näytelmää 1963.

Eino Leino tapaa ensimmäisen kerran tulevan puolisonsa Freya Schultzin (9.11.1880–5.3.1951) ensimmäisen kerran kadulla. Leino järjestää hänelle paikan Sota valosta -näytelmän ensi-iltaan kuvernöörin aitioon.

Ylioppilastalossa pannaan toimeksi kirjallis-soitannollinen iltama Aleksis Kiven muistoksi 23.3. Eino Leino kuuluu juhlatoimikuntaan. Iltaman tuotosta (1 000 mk) pannaan pystyyn Aleksis Kiven rahasto. Leinon runo Aleksis Kivi (Syntyi lapsi syksyllä…) lausutaan iltamissa.

Huhtikuussa Leino tarjoaa Otavalle kokoelmaa ”Kuvia ja kangastuksia”. Teoksesta tulee Pyhä kevät. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 513 kappaletta.

Leinon ystävä, J. H. Erkko alkaa rakentaa Erkkolaa Tuusulaan.

Leinon hyvä ystävä näyttelijä Kaarle Halme siirtyy Ruotsalaisen teatterin näyttelijäksi.

Kivesjärveläiset valmistuu myös julkisuuteen. Kannen suunnittelee Albert Gebhard, joka kuvasi kanteen Kiveksen ruukin patruunan kauniin vaimon Anjan, jota myllärinpoika Jaakko luuli Vellamoksi nähdessään naisen sukivan hiuksiaan Varisjoen rannalla. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 237 kappaletta.

Leino viettää syntymäpäiviään Katilan kanssa Helsingissä. Oleskelee viikon Turengissa Haltian huvilassa Halmeen vieraana ja matkustaa sitten Maalahdelle. Sieltä Leino kiertää Oulun, Kajaanin ja Kuopion ja Jyväskylän kautta Kangasniemelle. Leino oleskelee Otto Mannisen luona valmistellen runoelmaansa Kivesjärveläiset.

Leino tekee suomennoksen Z.Topeliuksen Kalevala –aiheiseen satunäytelmään Prinssessan of Cypern. Näytelmä esitettiin Suomen Maaseututeatterissa 1908-09. Aikaisempia esityksiä oli tehty Antti Törneroosin suomennoksen pohjalta, ensiesitys 1897, jonka jälkeen sitä esitettiin 16 kertaa täydelle katsomolle. Musiikki F. Pacius.

Syksyllä Leino palaa Päivälehteen.

Eino Leinon julkaisuja 1901:

”E pur si muove!” / Runo./  -US 25.7.01

Graniitti. / Runo./ - Mikkeli 9.9.01

Helsinki helmilöissä. /Runo./ - US 10.1.01

Hiljaa. / Runo- Joulujutelmia 1901. Tampere 1901, 15

Kankuri eukko./ Runo. / Joulutervehdys, 32-sivuinen laitos, 20

Kevätmyrskyjä. / Runo. / - Suomen Nuorison Liiton albumi II. Helsinki 1901, 151-152

Keväthymni. /Runo. / - US 7.4.01

Juhani Aho. LT . 1901 n:o ? , 57

Juhlaruno Kajaanin kaupungin 250-vuotiseen juhlaan. – US 13.3.01

Juhlaruno lausuttu Kivi-iltamassa t.k. 23. p:nä. – Pl 24.3.01, US 24.3.01

Lauluja Kanteletteren tapaan. 1. Miksi kysyisin enempi? 2. Konstinsa kumpaisellakin. 3. Unta ja todellisuutta. 4. Katson, katson, kaunis tyttö. 5. Iva. 6. Sana suomen saloille. 7. Laulun lapsi. – US 13.2.01

Laulu valon sodassa. / Runo./ - Mikkeli 9.9.01

Laulu vanhoista ajoista. /Runo. / - Mikkeli 9.9.01

Luojan leipä. Legenda. /Runo. /  -Pl 25.12.01

Luonnekuvia Suomalaisesta teatterista. 2. Axel Ahlberg. / Essee./E.L./ Pl 21.12.01

Lydian kuningas. Tarina Herodotoksen mukaan. /Näytelmäruno./ - NS XI 1901, 25-37

Mökkiläinen ja hänen poikansa. /Runo./ - Opiksi ja huviksi 1901 n:o 1 tammik. 4-5-

Pax vobiscum! / Pakina./ Mikko Vilkastus. –Pl 30.11.01

Santeri Ingman. –LT. 1901 n:o ? 93

Suomalainen Maaseututeatteri. E.L. – Pl 24.11.01

Sydän. /Runo./ - Joulutervehdys, 24-sivuinen laitos, 24

Taideniekan yö./ Runo./ US 30.1.01

Temppeli. / Runo./ US-5.2.01.

Vapaa mies. / Runo./ -Joulukuusi. Mikkeli 1901, 4.

Varitee ja kolmiliitto./ Pakina./ Mikko Vilkastus. – Pl 1.12.01

1902

Kangastuksia (Otava, kansi N.W.)

Suomalainen näyttämötaide (Eero Erkon kustantamana 9.4., kuvittajana Federley)

Leino jättää Otavalle teoksen Vartiolta, josta tulee runoteoas Kangastuksia. Teoksesta maksetaan tekijänpalkkiota 400 markkaa ja myöhemmin 200 markkaa, joka pidätetään maksajalle velan suorituksena. Teosta myydään ensimmäisenä vuonna 509 kappaletta.

V.Tarkiainen arvioi Leinon teoksen Kangastuksia Uusimaa –lehdessä (N:o 141).

Toivo Kuula säveltää Leinon runon Tuijotin tulehen kauan (Hiihtäjän virsiä 1900) (Op 2, nro 2).

Leinon kirjoittama kuvaelma Uhmaaja esitetään. Uhmaajaa esittää Kaarle Halme ja kuolmaa rva Mari Laine. Kuvaelman järjestelijänä toimii Jalmari Finne.

Leino asuu Schultzilla ja tutustuu tulevan puolisonsa vanhempiin. Freyan isä, mekaanikko ja valokuvaaja Friedrich Schultz, kuolee seuraavana vuonna. Leino on Freyan äidin Sofia Wilhelmiinan ( 1848-1918) (os. Lundström) vuokralaisena

Ylioppilaskunnan laulajien johtajaksi tulee Selim Palmgren (1902-04). Hän säveltää Leinon runon Hiihtäjän virsi.

9.4. Elias Lönnrotin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Kansallisteatterin uusi rakennus vihitään. J.H. Erkon kirjoittama kansallisaiheinen näytelmä Pohjolan häät esitetään ensi-illassa.

Vappua pidetään ensimmäisen kerran poliittisena mielenosoitusjuhlana. Määrättiin suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä siten, että suomen kielestä tulee tasa-arvoinen ruotsin kielen kanssa.

Leino käy Parikkalassa Elin ja Yrjö Fagerlundin Kukonrannassa (vanhemmat Julius ja Emilia, Yrjö löytölapsi Pietarista). Leino oli asunut Helsingissä Yrjön kanssa opiskelu- ja kämppäkaverina. Leinon esitteli Yrjö Oskar Merikannolle. Kukonrannassa vietettiin hauskoja juhlia.

Eino Leino tutustuu ikätoveriinsa, ylioppilas Olaf Homéniin ja joutuu hänen kauttaan lähelle Euterepe-lehden vapaamielistä piiriä. Homén toimittaa lehteä. Seuraavana kesänä Leino kirjoittaa Kangasniemeltä runsaasti Homénille.

Taitelijat kokoontuvat euterpelaisten iltoihin. Euterpe oli suomenruotsalainen kirjallinen aikakausilehti, jota johti Werner Söderhjelm. Tehtävänä oli avata ikkunoita auki Eurooppaan. Sen piirissä tapasivat mm. Eino Leino, Albert Edefelt, Gunnar Castrén, Olaf Holmén, Jean Sibelius ym.

Ylä-Opriksessa vietetyn kirjallisen illan jälkeen Eino Leino lähtee saattamaan Maila Talviota kotiin. Raittiusihanteisiin sitoutunut Talvio moittii Leino alkoholin vaaroista, jolloin Leino hermostuu häneen kohdistuneesta holhouksesta ja suuttuu keskellä Rautatietoria, jossa heidän tiensä eroavat.

Marraskuussa ilmestyy Järnefeltin näytelmä Orjan oppi (myöh. Titus, Jerusalemin hävittäjä), jonka Leino arvostelee. Näytelmä esitetään seuraavana vuonna Kansallisteatterissa.

Muutamia viikkoja myöhemmin ilmestyy Järnefeltin romaani Helena, jonka Leinon arviointi aiheuttaa polemiikkia mm. Juhani Ahon taholta. Aikomus palkita kirja valtion palkinnolla aiheuttaa myrskyn Uuden Suomettaren yleisönosastossa.

1903

Helkavirsiä (kansi Pekka Halonen)

Päiväperhoja (Pieniä tarinoita, Eero Erkon kustannuksella)

Kesällä 4.6. lähtien Leino asuu Otto Mannisen luona Kangasniemellä. Leino työstää suurimman osan Helkavirsi–runoistaan, joista Orjan poika jää vielä Helsinkiin työstettäväksi, kun elokuun loppupuolella Leino palaa Helsinkiin. Helkavirsien kannen piirtää Pekka Halonen. Syntyy myös runo Noctune, jonka Leino lähettää 3.7. päivättynä morsiamelleen. Runo julkaistaan ensimmäisen kerran Nuori Suomi joulualbumissa 1903.

Kustantaja hyväksyy Helkavirret 11.9. Leino saa palkkiota 600 markkaa. Painos on 1000 kpl. Ensimmäisenä vuonna teosta myytiin 229 ja toisena vuonna 264 kappaletta.

Päiväperhojanovellin alkuperäinen nimi on Äitini. Novellin Otava lunastaa Eero Erkolta.

Bobrikov saa voimaan täydellisen diktatuuriasetuksen: kenraalikuvernöörillä oli oikeus määräajaksi sulkea kirjavarastot ja –kaupat, vieläpä kauppa- ja teollisuusliikkeetkin, ajaa Suomen kansalaisia maanpakoon, kieltää julkiset kokoukset, hajottaa yhdistykset, erottaa virkamiehiä hallinnollisella määräyksellä.

Bobrikovin vaatimuksesta Eero Erkko joutuu eroamaan Nuori Suomi-albumin toimittamisesta (1902) ja hänet karkotetaan maasta 1903. Samalla karkotetaan joukko muita itsenäisyystaistelijoita, jotka asettuvat aumaan Tukholmaan. Juhani Aho lähtee Bobrikovin listalle jouduttuaan ”vapaaehtoiseen ” maanpakoon pitkälle Keski-Euroopan kiertueelle. Nya Pressen lakkautetaan.

Suomen sosialidemokraattinen puolue järjestäytyy Forssassa.

1904

Kaunosielu (Kuvaus, Otava)

Simo Hurtta Runoja isovihan ajoilta ( I sarja. Runoja isovihan ajoilta, Otava)

Runebergin syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta 5.2.1904, johon mennessä Mannisen ja Leinon suomennosten mallipainoksen oli määrä ilmestyä. Käännösten painatus siirtyi kuitenkin talveen 1904-05.

Vanhimman veljen Oskarin puoliso, Olga, kuolee tapaturmaisesti.

Leinosta tulee Maija ja Pekka Halosen vanhimman tyttären Marjan kummisetä.

Leino saa kirjallisuuden valtionpalkinnon kirjasta Kangastuksia.

Leino käyttää ensimmäisen kerran edustamastaan kirjallisesta suunnasta kansallinen uusromantiikka 8.6. Päivälehden arvostelussaan.

Päivälehti lakkautettiin ja tilalle perustetaan Helsingin Sanomat( 24.9.), jonka kirjoittajakuntaan Leino liittyy. Leino kirjoittaa Teemuna. Taitelija Albert Edefelt kuolee.

Kenraalikuvernööri Bobrikov murhataan 16.6.1904. Japanin sota 1904-05. Ennakkosensuuri poistetaan. Bobrikovin tilalle tulee ruhtinas Ivan Obolenski.

Toivo Kuula säveltää ensimmäisen version Leinon runosta Orjan poika ja uusii sen 1910. Kuula säveltää Leinon runon Syystunnelma.

Leino suomentaa Kansallisteatterille Jean Aicardin näytelmän Ukko Lebonnard. Pari vuotta myöhemmin Wilhelm Meyer-Försterin näytelmän Vanha Heidelberg. Teoksia ei ole painettu eikä tunneta.

Kaarle Halme tulee Viipurin Maaseututeatterista Tampereelle. Hän tuo mukanaan kuusi näyttelijää. Tampereen Teatteri perustetaan virallisesti 10.5.1904. Avajaisnäytäntönä esitetään Aleksis Kiven Kullervo 8.9.1904 Seurahuoneella. Pääosaa esittää teatterin johtaja Kaarle Halme. Juhlaohjelmaan kuuluu myös Eino Leinon tilaisuutta varten kirjoittama runo Prologi, jonka Hilma Rantanen lausui. Myös tamperelainen 21-vuotias työläisrunoilija Kössi Lindström, (myöhemmin Kaatra) kirjoittaa runon Tampereen Teatterin kunniaksi. Häntä pidetään Tampereen Eino Leinona.

1905

Naamioita (Otava, I Väinämöisen kosinta, Hiiden miekka, Pentti Pääkkönen, Lydian kuningas, Meiram, kansi Väinö Blomstedt)

Päivä Helsingissä (Pilakuva, Otava, myös Otavan 50pennin sarja)

Talviyö (Otava)

Tammikuun 22. päivänä Pietarissa keisarin puheille pyrkii työväen lähetystö. Syntyy ns. ”verinen sunnuntai”. Tapauksen johdosta myös Suomessa järjestetään hallitsijanvastaisia kokouksia. Joukot marssivat Runebergin patsaalle(22.1.), jossa lauletaan Maamme laulu ja Työväen marssi. Keväällä järjestetään Helsingissä suuri mielenosoitus yleisen äänioikeuden puolesta.

Tammikuun lopussa ensimmäiset maastakarkoitetut (maastakarkoitukset perutaan) palaavat takaisin Suomeen.

Leino pakinoi Teemu –nimellä. Hän kirjoittaa satakahdeksan pakinaa Helsingin Sanomiin.

Leino saa Kirjallisuuden valtionpalkinnon teoksista Kaunosielu ja Simo Hurtta.

Leino kirjoittaa näytelmiä Naamioita sarjaan, jossa ilmestyy karkalokuvaelmaksi luonnehdittu Väinämöisen kosinta –näytelmä. Se on sävelletty oopperaksi kaksikin kertaa. Toisen on tehnyt Sune Carlsson, joka esitettiin Turussa 1914, ja toisen Väinö Rautio 1937. Raution sävellystä ei liene esitetty.

Toivo Kuula säveltää erään Kuulan suosituimman sävellyksen, Leinon runon Aamulaulun.

Illanistujaisissa 15.5.1905 tietty joukko kirjailijoita Seurahuoneella houkuttelee Eino Leinon kirjailijaliiton puheenjohtajaksi (1905-1907) ja Viljo Tarkiaisen sihteeriksi (1905-1912).

Alkukesästä Leino vierailee viidennen ja viimeisen kerran Mannisen luona Kangasniemellä. Leinolla on tekeillä Naamioita, mm. Pentti Pääkkönen. Juhannuksen jälkeen Leino palaa morsiamensa luo.

Heinäkuussa Leino vierailee tulevan puolisonsa Freya Schoultzin kanssa kotonaan Paltamon Hövelössä. Matkallaan he vierailevat Halosien luona Lapinlahdella. Freyalle valkoisissa pikkukengissä kulkeminen veneessä ja maastossa tuottaa vaikeuksia. Poislähtiessä Halos-miehet kantavat häntä olallaan vuorotellen Pajujärven asemalle asti. Freya–neiti itkee koko matkan.

Leino avioituu Thyra Franzena Schoultsin kanssa 10.9. (1905-1910). Otto Manninen ja Olaf Holmén ovat todistajina vihkimisessä, jonka toimittaa saksalaisen seurakunnan kirkkoherra. Vihkiminen tapahtuu Helsingin Saksalaisessa kirkossa.

Leino suomentaa kiireellä uudelleen Runebergin teosta Salamiin kuninkaat, jonka hän jättää keskeneräisenä seuraavan vuoden kevättalvella Mannisen huostaan matkustettuaan ulkomaille.

Keväällä Onerva Lehtinen (L. Onerva) on Väinö Strengin morsian. Ajautuminen kihloihin tapahtuu vahingossa maalausta harrastavan metsänhoitajan esiteltyä neidon kotonaan morsiamenaan. Lokakuussa heidät vihitään.

30.10 alkaa suurlakko suurkokouksella Helsingin Rautatietorilla. 6.11. suurlakko päättyy, kun perustuslailliset saavuttavat tavoitteensa – lupaukset hallitusvallasta ja laillisten olojen palauttamisesta. 1.11. Tampereella annetaan ns. punainen julistus, jonka vaatimuksesta senaatti eroaa. Ensimmäinen sortokausi loppuu. Turun Sanomat perustetaan.

Kenraalikuvernööri Obolenski eroaa. Tilalle tulee valtakunnanneuvoston jäsen Nikolai Gerard.

Kuopion (työväenyhdistyksen) Näytelmäseura esittää Leinon tuotantoa: Lydian kuningas, Meiram.

Joulukuussa ilmestyy Simo Hurtta. Nuori Suomi joulualbumissa julkaistaan Leinon runot Sekasorto ja Yksilön murhe.

1906

Runokirja (Valikoima tekijän laulurunoudesta, Otava)

Tuomas Vitikka (Otava)

Laukon lakko, selonteko sen vaiheista

Maaliskuussa Leino matkustaa puolisoineen Oslon, Kööpenhaminan, Berliini ja Kölnin kautta Pariisiin.

Leinon vanhin veli Antti menee uudelleen naimisiin opettaja Anni Matilda Lempisen (22.11.1878 – 24.8.1960) kanssa. Perheeseen syntyvät lapset: Antero (metsäteknikko), Seppo (metsäteknikko), Annikki (tohtori Annikki Lappalainen) ja Aini (lehtori Aini Mustonen). Antti Lönnbohmin runot on julkaistu lasten toimesta teoksena Ruskopilviä (200 kpl).

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, säätyvalta päättyy. Suuri sukunimien suomennosinto. Savon Sanomat perustetaan.

Kesäkuussa Leino on töissä Helsingin Sanomissa. Leino julkaisee vuoden aikana 10 pakinaa Helsingin Sanomissa. Kesäkuussa Leino kirjoittaa Helsingin Sanomiin artikkelin ”Puolueet” vaatien nuorsuomalaista puoluetta esiintymään ei kieli- vaan ”radikaalisena reformi- ja kulttuuripuolueena”.

Elokuun 4.-7. päivinä kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiainen viettää muutaman päivän samassa ullakkohuoneessa, jossa Leino kolmatta vuotta aikaisemmin kirjoitti Helkavirret. Hän kirjoittaa myöhemmin tutkielmia Helkavirsien runoista.

Kyösti Wilkuna aloittaa pitkän hyökkäyssodan Leino vastaan Raatajassa, Ajassa, Uudessa Suomettaressa.

Kaarlo Bergbom kuolee ja kiista Kansallisteatterista käy kuumana.

Leino hankkii Länsi-Rannalta perheelleen useamman huoneen asunnon.

Leinon runoilijatoveri J.H. Erkko kuolee. Leino on mukana hautajaisissa yhdessä Juho Lallukan, Eero Erkon, Juhani Ahon, Pekka Halosen, Oskar Merikannon, E. N. Setälän ja K. A. Castrénin kanssa.

Syksyllä Leino kirjoittaa Laukon lakko -kirjasen, joka julkaistaan nimettömänä. Kirja on valtiopäivämies (itsenäisyystaistelija) Jonas Castrénin tilaama, koska Leinon 12.11.1906 allekirjoittama kuitti on Jonas Castrénin arkistossa (Valtionarkisto, K:7). Osapalkkiona Leino kuittaa 500 markkaa. Kirjassa Leino asettuu laillisuuden kannalle. Laukon lakon jälkiselvittelyt osuvat vuoden 1907 alkuun, jolloin käydään ensimmäiset eduskuntavaalit. Seuraavan vuoden maaliskuussa Leino puolustaa Castrénin tulkintaa Snellmanin opista ”kansan tahto” Teemuna Helsingin Sanomissa.

Kaunokirjailijaliitto muutetaan Aleksis Kiven syntymäpäivänä pidetyssä kokouksessa Suomen Kirjailijaliitoksi.

Leino kiinnittää julkisuudessa huomiota siihen, että Helsingissä toimii kaksi rinnakkaista musiikkiopistoa: Robert Kajanuksen orkesterikoulu ja Martin Wegeliuksen perustama Helsingin Musiikkiopisto. Kirjoittelua jatkaa Heikki Klemetti. Leinon aloite sai kannattajia ja vuonna 1914 orkesterikoulu liitettiin Helsingin Musiikkiopistoon erillisenä osastona. Yhdistäminen johti aikanaan Sibelius-Akatemian syntymiseen.

Ruotsalainen kansanpuolue ja Maalaisliitto perustetaan. Kumotaan määräykset venäjän kielen käyttämisestä virastoissa.

Joululahjaksi syntyy tytär, jolle isän toivomuksesta annetaan kaksi vuotta myöhemmin (1908) nimi Helka. Nimi sai alkunsa siitä, että Otto Manninen oli mennyt naimisiin 1907, jolloin perheeseen oli syntynyt esikoispoika. Leino kävi Lasta katsomassa ja Manninen kertoi, että jos lapsi olisi ollut tyttö, se olisi saanut nimekseen Helka. Siitä syntyi Eya Helka nimi.

Toivo Kuula säveltää Leinon runot Yö ja Virta venhettä vie.

Kuopion (työväenyhdistyksen)Näytelmäseura esittää Leinolta Pentti Pääkkösen.

Hiiden miekanensi-ilta 14.12. Erkki Melartin säveltää näytelmään musiikin sekä myöhemmin samannimisen orkesterisarjan.

1907

Jaana Rönty (Otava)

Naamioita, toinen sarja (Otava, II. Melankolia. Lalli. Niniven lapset, sama kansi kuin ensimmäisessä osassa)

Turjan loihtu

Ensimmäiset eduskuntavaalit.

Leino kirjoittaa kahdeksan pakinaa Helsingin Sanomiin vuoden aikana.

Otto Manninen vihitään avioliittoon Anni Swanin kanssa 10.2. Perheeseen syntyy kolme poika: Antero (1907), Sulevi (1909) ja Mauno (1915).

Maaliskuussa pidetään ensimmäiset Suomen eduskunnan vaalit.

Aikakausilehti Raataja (1904-1910) hajaantuu ja alkaa ilmestyä Aika–niminen kulttuurilehti, jonka päätoimittajana on Gunnar Suolahti. Alkaa ilmestyä myös Nuori Voima ja Päivä, jossa Leino on mukana perustavasta kokouksesta lähtien. Päätoimittajana on Herman Stenberg. Ensimmäiseen numeroon Leino kirjoittaa Aleksis Kivestä. Leino kirjoittaa myös suomalaisen konservatorion puolesta (8/07). Leino kirjoittaa vuosina Päivään 1907-10. Ilkka –lehti perustetaan. L .Onerva saa tärkeäksi henkireiäksi avioliitostaan Päivä–lehden, jonka läheisyydessä ystävyys Leinon kanssa tiivistyy. Päivä-lehti kuolee 1911.

Päivän ensimmäisessä numerossa Leino kirjoittaa artikkelin ”Aleksis Kivi ja Päivä”. Artikkeli on suunnattu ruotsalaisten ja suomettarelaisten ylläpitämää Runeberg- ja Snellman-perinnettä vastaan kehottaen esikuvaksi Lönnrotin ja Kiven kulttuurisuomalaisuuden.

Helsingin Musiikkiopiston kevätnäytteissä Alma Silventoinen esittää Kuulan säveltämän Leinon runon Tuijotin tulehen kerran (Alma Silventoiselle kirjoitettu ja omistettu). Tästä tulee Kuulan läpimurto säveltäjänä (Erkki Salmenhaara, Kansallisromantiikan valtavirta, s. 255). Leino on taas kirjoittanut ko. runon Anni Swanille.

YL:n konsertissa 27.4. esitetään Kuulan säveltämä Illalla. Aiheen sävellykseen Kuula sai tulevasta puolisostaan (1914-1918) Alma Silventoisesta.

Vihtori Kosonen ottaa kustannettavakseen Leino tuotantoa ja pelastaa jälkipolville mm. Leinon näytelmätuotannon.

1908

Halla (kansi VH.)

Maailman kannel (kust. Vihtori Kosonen, kansi Gebhard, 2. painos Otava 1913)

Naamioita, kolmas sarja (kust. Vihtori Kosonen,)

Olli Suurpää (Otava, kansi Väinö Blomstedt, kansi Väinö Blomstedt, myös Otavan 1 markan kirjasto No 4, kansi F.G. Ålander)

Leino asuu Eerikinkatu 3:ssa.

Leino kirjoittaa Päivässä artikkelin Runebergin päivän vietosta sananen, jossa hän esittää arvostelunsa vanhakantaisista menoista.

Maaliskuussa Leino on puheenjohtajana kokouksessa, jossa vaaditaan teatterikoulua suomenkielisille näyttelijöille.

Viroksi ilmestyy Bernhard Lindenin kääntämänä Leinon Päiväperhoja nimellä Uhepäevaliblikad., josta otettiin vuonna 1920 uusi painos.

Kasimir Leino julkaisee runokokoelman 25 vuotta, valikoima runoja (Yrjö Weilin).

Keväällä Leino muuttaa pois kotoaan.

Leino kohtaa Aino Kallaksen Katri ja A. H. Bergholmin kutsuilla (23.3.1908). Kutsujen jälkeen he kiertelevät keskustellen Helsingin katuja ja tuntevat toisiaan kohtaan jonkinlaista ”ylpeiden” hengenheimolaisuutta.

Leino saa kirjallisuuden valtionpalkinnon teoksista Naamioita II ja Jaana Rönty. Leinon näytelmä Simo Hurtta valmistuu ja saa ensinäytöksen Viipurissa.

Kesäkuussa Leino kirjoittaa ensimmäiset rakkauskirjeet Onerva Strengille (L.Onerva).

Leino esiintyy Viipurin laulujuhlien runoilijana.

Elegia -runo ilmestyy Päivässä 15.7.1908 (N:o 27-28, 216-2017)

Elokuun lopulla Leino suuntaa retkensä kohti Roomaa. Hän lähtee Bore–laivassa kohti Tukholmaa, josta hän matkustaa Malmön kautta Kööpenhaminaan. Siellä hän viettää toista kuukautta. Hän matkustaa Berliinin, Dresdenin ja Münchenin kautta Roomaan. L. Onerva (Hilja Onerva Lehtinen) seuraa häntä mukana. Menomatka kestää useita kuukausia. Menomatkalla Berliinissä nuori säveltäjä Leevi Madetoja osoittaa L. Onervaa kohtaan kiintymystä Aarre M. Peltosen mukaan.

Dresdenissä Leino seuraa lehdistöstä ns. Tarnowskajan juttua, jota lehdet ovat tulvillaan, Tapaus on se, että eräs venäläiseen ylhäisöön kuuluva nainen oli rakastuttamalla itseensä lukuisia miehiä houkutellut heiltä hengen ja rahat erittäin raffineeratulla ja kyynisellä tavalla. Leino seuraa tapausta psykologisen noviisin intohimoisella otteella. Hän kirjoittaa tämän ilmiön mielikuvasta myöhemmin romaanin Seikkailijatar.

Syksyllä Leino kirjoittaa Päivä-lehteen näkemyksellisen artikkelin suomalaisen konservatorion tarpeellisuudesta.

Rooman matkalta Leino kirjoittaa Turun Sanomiin matkakertomuksia  17.9.-17.12.1908.

Ilmestyy L.Onervan esikoisromaani Mirdja, joka nuoren naisen kehitystarinana uhmaa aikalaishyveitä.

Ylioppilaslaulajien konsertissa 3.12. saa kantaesityksensä Kuulan säveltämä mieskuorolaulu Virta venhettä vie. Teos on ilmeisesti sävelletty 1906. Kuula säveltää Marjatan laulun. Kuulan säveltää Hautalaulun, joka esitetään Viipurin laulujuhlissa ensimmäisen kerran 1600-jäsenisellä kuorolla.

Leino julkaisee runon Lapin tarkka Nuori Suomi joulualbumissa. Suomen koulunuorisoliitto alkaa julkaista Nuori Voima –lehteä.

1909

Naamioita, neljäs sarja (kust. Vihtori Kosonen, sama kansi kuin III)

Naamioita, viides sarja (kust. Vihtori Kosonen, sama kansi kuin III)

Suomalaisia kirjailijoita (Pikakuvia. Otava)

25.2. Eino Leino ja L. Onerva matkustavat pois Roomasta. L. Onerva palaa

ennen Leinoa Suomeen.

Leino saa kirjallisuuden valtionpalkinnon teoksista Naamioita III ja Olli Suurpää.

Helsingin Filharmoonisen orkesterin jäsenet ja Robert Kajanus ajautuvat palkkakiistaan, joka on ratkaistava välimiesoikeuden kautta. Välimiesoikeudessa ovat musiikkitoimittaja Evert Katila, Eino Leino ja oikeustieteen tohtori Heikki Renwall.

Leino kirjoittaa Ahosta pilkkarunon Lammas ja vuohipukki.

Ida Aalberg nimitetään Suomen kansallisteatterin apulaisjohtajaksi. Leinolta teatterin ohjelmistoon Alkibiades.

Kesän 1909 ja syksyn 1911 tapaavat Helsingissä toisiaan henkilökohtaisesti niin usein, ettei tuolta ajalta ole montakaan Leinon kirjettä tai dokumenttia L. Onervalle.

Paluumatkalla Roomasta Leino pysähtyy Berliiniin. Berliinistä Leino kirjoittaa usein L. Onervalle.

Berliinissä Leino tapaa ystävänsä Robert Kajanuksen tyttären, nuoren harpputaitelijan Aino Kajanuksen, jonka Leino on jo tuntenut kymmenkuntavuotta vieraillessaan Kajanuksilla. Aino Kajanus on aina ihaillut Leinoa.

Madetoja säveltää Elegian, jonka Kajanus johtaa seuraavan vuoden tammikuun 10. päivänä.

Kuula säveltää Meren virren. Kuula saa jouluksi 1906 Leinolta kokoelman Halla. ”Kuula rakasti Eino Leinoa”, toteaa Tuomi Elmgren-Heinonen Toivo Kuula elämänkerrassaan.

Kuula säveltää Helkavirsien Merenkylpijäneidot.

Leino kirjoittaa suurenmoisen artikkelin Lönnrotista.

1910

Nuori nainen (Weilin&kumpp.)

Suomalaisen kirjallisuuden historia (Weilin&kumpp.)

Teatteriarvostelijana ja kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa.

Toivo Kuula säveltää Heikki Klemetin johtaman Suomen Laulun 10–vuotisjuhlakonserttiin sekakuorolaulun Leinon runon Meren virsi. Runo on sävelletty edellisenä vuonna Pariisissa.

Kuula säveltää kantaatin Kuolemattomuuden toivo (Leino) baritonille, sekakuorolle ja orkesterille. Teos esitetään Kuulan johtamana 26.11.1910 Uuden ylioppilastalon vihkiäisissä. Kuula säveltää myös runot Vanha vaimo ja Sinikan laulu.

Robert Kajanus (1856-1933) säveltää Kalevalan 75-vuotisjuhlaan teoksen Hymni Kalevala-juhlaan, johon sanat kirjoitti Eino Leino.

Leinon näytelmiä esitetään: Tuomas piispa Tampereen teatterissa, Tarquinius superbus Viipurin teatterissa, Alkibiades ja Shakkipeli Kansallisteatterissa, jälkimmäinen yksityistilaisuudessa.

Leevi Madetoja säveltää musiikin orkesterille Leinon näytelmään Shakkipeli: Juhlamarssi, Kansankarkelo, Miekkatanssi ja Menuetto. Teos Madetojan ensimmäinen huomiota herättänyt orkesteriteos. Näytelmän esityksen yhteydessä Madetoja tutustuu Leinoon. Samana vuonna Leino julkaisee novellin Tyhjyyden kammo, jossa Luukas Lohipato aiheuttaa kolmiodraaman.

Leevi Madetoja säveltää musiikkia Leinon näytelmään Alkibiades: Timandran laulu, Alkibiadeen

näky, Juhlaleikki, Theanon laulu ja Rukous.Alkibiadeen ensi-illan jälkeisissä juhlissa 27.4.1910 Leevi Madetoja tapaa Hilja Onerva Lahtisen eli L. Onervan.

Robert Kajanus säveltää ”virkatyönä” Eino Leinon sanoihin Hymni Yliopiston Kalevala-juhlaan sekakuorolle ja orkesterille. Sävellys kantaesitettiin Kalevalan päivänä samana vuonna. Kysymyksessä oli Ida Aalbergin vierailunäytäntö.

Syyskuun 26. päivänä Madetoja pitää ensimmäisen sävellyskonserttinsa, jossa on osia Shakkipeli –sarjasta.

Leino suomentaa Dantea ja Francen Kuningatar Hanhenjalan ravintolan.

Leino saa virallisen eron ensimmäisestä puolisostaan.

Eduskunta hyväksyy oppivelvollisuuslain, jonka keisari jättää vahvistamatta. Se astuu voimaan vasta 1921.

Leinon kirjallisuuteen liittyvistä artikkeleista on myöhemmin julkaistu Maailmankirjailijoita (1978) ja Pohjolan kirjailijoita (1979).

1911

Kalevala näyttämöllä (Sovittanut Eino Leino, Weilin&kumpp. Näytelmäkirjasto No 78 ja 79. Kannet Gebhard. Myös yhteissidos.)

Naamioita, kuudes sarja

- Kirkon vihollinen (Weilin&kumpp. Näytelmäkirjasto No 68, sarjan kansi.)

- Ilotulitus (Weilin&kumpp., Näytelmäkirjasto N:o 70. Kansi PS)

- Maan parhaat (Weilin&kumpp. Näytelmäkirjasto N:o 69, sarjan kansi)

Työn orja (Weilin&kumpp.)

Toivo Kuula johtaa 22.2. toisen sävellyskonserttinsa Helsingissä. Siinä esitetään mm. lauluäänille ja orkesterille Merenkylpijäneidot (Leino: Helkavirret), legenda sopraanolle ja orkesterille, ja Orjan poika (Leino: Helkavirret), sinfoninen legenda sopraanolle, baritonille, sekakuorolle ja orkesterille. Solisteina ovat Alma Silventoinen ja Eino Rautavaara. Kuoro on koottu Suomen Laulusta ja Kansallismielisten nuorten sekakuorosta.

Leinon Nuori nainen ilmestyy viroksi Eduar Virgon kääntämänä nimellä Noor naine. Sama teos ilmestyy myös ruotsiksi Den unga kvinnan, kääntäjänä Bertel Gripenberg.

L. Onerva matkustaa marraskuussa Berliiniin ja sieltä Pariisiin, jossa liittyy Leevi Madetojan seuraan.

Helsingin orkesteria uhkaa lopettaminen, koska valtion toiminta-avustus lakkautetaan. Filharmonisen seuran johtokunta joutuu sanomaan irti kaikki soittajat. Ruotsinkieliset käyttävät tilaisuutta hyväkseen syrjäyttääkseen Robert Kajanuksen. Leino puolustaa voimakkaasti Kajanuksen asemaa. Orkesteria tuetaan keräyksellä.

Leevi Madetoja säveltää Leinon runon Kuu kalpea (sekakuorolaulu).

Näytelmäteksteissään Leino tekee kymmenen kappaleen sarjan kuvaelmia nimeltä Kalevala näyttämöllä, jossa tekstit ovat suoraan Kalevalasta. Näytelmätekstejään toteuttamaan Leino perustaa 1912 Helka–ulkoilmanäyttämön Seurasaareen, mutta esitykset jouduttiin peruuttamaan yleisön puutteen vuoksi. Näytelmäsarjasta Pekka Lounela on tehnyt radiosovituksen, joka lähetettiin 1960. Musiikin siihen sävelsi Tauno Pylkkänen. Vuosina 1973-74 Mikkelin teatteri esitti Antti Einari Halosen Kalevala-dramatisointia Eino Leinon tekstiin. Samaa sovitusta esitettiin Intiimiteatterissa 1977.

Helmikuun 21. päivänä Kansan näyttämöllä esitetään näytelmä Kirkon vihollinen. Maila Talvio kirjoittaa näytelmästä kärkevän arvostelun. Tyyni Tuulion Maila Talviota koskevan elämänkerran mukaan ”Arvostelu teki kai Eino Leinosta lopullisesti Maila Talvion vihollisen”.

16.11. Arvid Järnefeltin täyttäessä 50 vuotta Leino julkaisee luonnehdinnan ao. henkilöstä.

21.12. Leino eroaa Helsingin Sanomien toimituksesta sen sietämättömän atmosfäärin vuoksi.

I.K. Inhan matkakirja Kalevalan laulumailta ilmestyy. Leino kirjoittaa kirjasta ylistävän arvostelun.

Toivo Kuula säveltää kolmannen suuren Helkavirsi–runoelman Impi ja Pajarin poika Berliinissä.

Leino kirjoittaa Nuoren Suomen Juhani Ahon 50-juhlavuoden joulualbumissa Kolme muotokuvaa Juhani Ahosta.

1912

Rahan orja (Weilin&kumpp.)

Tähtitarha (Runoja. Kirja)

Viroksi ilmestyy Leinon teos Päivä Helsingissä nimellä Päev Helsingis, josta otetaan uusintapainos 1924. Päivä Helsingissä on Gustav Suitsin kääntämä. Suits ei ollut tyytyväinen teoksen vastaanottoon, sillä se vaiettiin Virossa kuoliaaksi.

Leino on innokkaasti mukana ideoimassaan Helka –näyttämöhanketta Helsingin Seurasaareen. Helmikuussa Leino jättää anomuksen Senaattiin ”Helkanäyttämö - Osakeyhtiön” yhtiöjärjestyksen vahvistamisesta. Samassa kuussa antaa Senaatti hyväksymisensä anomukselle ja yhtiön perustava kokous voidaan pitää. Eino Leino merkitsee 11 osaketta ja hänen läheiset tuttavansa Kaarle Halme, Väinö Päiviö, Robert Kajanus, E. Katila, Väinö Salminen, A. Gallen-Kallela, K.O.Vikman ja E. N. Setälä kukin yhden osakkeen. Professori Matti Äyräpää, joka tukee taloudellisesti hanketta, merkitsee kuusi osaketta. Leinolla on yhtiössä ehdoton enemmistö.

Helkanäyttämö aloittaa helluntaina 26. päivänä toukokuuta. Yleisön uteliaisuus on suurta ja niinpä ensimmäiseen näytökseen pääsylippuja myydään 899 hengelle.

Kesäkuun 8. päivänä Helkanäyttämö - yhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa tehdään päätös, että yhtiö päättää lakkauttaa kesäkuun 20. päivästä lukien näytäntönsä siltä kesältä. Kesäkuun viimeisenä päivän tekee Leino sanomalehdessä selkoa Helka-näyttämön vaiheista.

Leino lähtee lausuntakiertueelle ympäri maata 10.10. Kuukauden kiertue tavoittaa 25 paikkakuntaa. Kiertueen imressaariksi ryhtyy Rautatiekirjakaupan johtaja Päiviö. Kiertue lähtee Porvoosta, ulottuen aina Rovaniemelle saakka ja päätyen Helsingissä yliopiston juhlasaliin 10.11.

Viljo Tarkiainen, Maria Jotuni ja Maila Talvio eroavat Suomen Kirjailijaliitosta. Syynä on ilmeisesti se pilakuva, jonka Leino piirtää Maila Talviosta näytelmässään Maan parhaat.

17.9. Leevi Madetoja kurkistaa oopperakellarin ovesta ja näkee Leinon ja L. Onervan yhdessä, jonka johdosta hän kirjoittaa Onervalle kirjeen, jossa hän kertoo, että heidän täytyy erota, mutta kirjeen loppupuolella hän toteaa ”en voi sinusta erota”.

Leino käy Kajaanissa, josta paluumatkalla lähettää kirjeen Tampereelta (24.10.1912) L.Onervalle.

Näihin aikoihin Leinon mieluisin ravintola oli Apollo (Etelä-Esplanidink. 10).

Leevi Madetoja säveltää Leinon runon Serenadi (yksinlaulu pianon säestyksellä) ja Mirjamin laulun (mieskuorolaulu). Mirjamin laulun Ylioppilaskunnan laulajat kantaesittävät 20.4. Klemetin johdolla. Mirjamin laulun ovat säveltäneet myös Erkki Melartin ja Oskar Merikanto.

Kuula säveltää Leinon runot Yli kukkien ja Karavaanikuoron ja Orjan pojan.

Oiva Tallgren kääntää Jumalaisen näytelmän selitykset, jotka WSOY julkaisee jatkona Eino Leinon kääntämälle Divina Comedialle.

Juhani Siljo (1888-1918) julkaisee vihkosen Eino Leino lyyrikkona, joka ilmestyy Ylioppilaiden keskusteluseuran vihkosissa (n:o 14). Vihkonen on ensimmäinen Leinon runoutta suopeasti arvioiva kokonaisesitys.

Joulukuussa ilmestyy kirjakauppoihin Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti Leinon suomennoksena.

1913

Naisen orja (Kirja)

Onnen orja (Kirja)

Seikkailijatar (Karisto)

Leinosta lapsuudesta asti paljon huolehtinut äidin sisko Olga Kyrenius kuolee 71 vuoden ikäisenä. Viimeisinä elinvuosinaan Olga huolehtii Leinon Helka tyttärestä. Leino on runokiertueella Hyvinkäällä eikä ehdi hautajaisiin(hautajaiset 28.2.)

Toukokuun lopulla Leino tapaa Helsingissä ranskalaistuneen (12.10.1877 tuli Pariisiin) taiteilija Ville Vallgrenin (esim. Havis Amanda), jonka kanssa ottaa veljenmaljat. Leino vierailee usein Leppävaarassa Vallgrenin luona, joka on asettunut rouva Paarmion huvilalle täyshoitolaiseksi. Ystävät kokoontuvat sinne juhannuksena, jolloin esim. leikitään härkätaistelua (Leino arvalla härkänä) (Ville Vallgren: ABC kirja, Amanita 2003)

Leino pitää runonlausuntakierrosta Itä-Suomessa ja osallistuu kesällä Savonlinnan laulu-, soitto- ja oopperajuhlille (juhlaruno). Leino ja Onerva kohtaavat hetken Savonlinnan yössä (Mäkelä: Nalle ja Moppe, s. 403-404). Juhlilla esitetään Oskar Merikannon toinen ooppera.

Leino kirjoittaa ensimmäisen suomalaisen elokuvatekstin (Runoilijan kesä) , joka on Halmeen tilauksesta tehty ja esitetään nimellä Kesä Helsingin Lyra –teatterissa tammikuussa 1915. Leino teki käsikirjoituksen Tähtitarha –kokoelmassa vuonna 1912 ilmestyneen runon ”Vanteenheittäjät” pohjalta. Elokuvan teosta kirjoitetaan kesällä Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomettaressa.

Leino menee naimisiin kymmenen vuotta nuoremman Aino Kajanuksen kanssa (Robert Kajanuksen tytär) 14.7. Ranskan kansallispäivänä. He asettuvat asumaan uuteen taloon syksyllä Annankadulle.

Otavan kustantamana ilmestyy 2. painos Leinon Helkavirsistä (kansi Gebhard). 2. painos ilmestyy Otavan kustantamana myös kokoelmasta Maailman kannel.

L. Onerva menee naimisiin Leevi Madetojan kanssa (tieto ei pidä paikkaansa Mäkelän Nalle ja Moppe -kirjan mukaan). Heidät kuulutetaan kylläkin 24.5.

Otto Manninen nimitetään Helsingin yliopiston suomen kielen lehtoriksi ja professoriksi 1925.

Leevi Madetoja säveltää Leinon runot Suvi-illan vieno tuuli –runon, Hautalaulun (mieskuorolauluja)ja Kansanvalta.

Leino kirjoittaa viimeiset pakinansa Teemuna Helsingin Sanomiin.

1914

Mesikämmen ( Joulutarina vanhoille ja nuorille, Kirja)

Painuva päivä (Kirja, kansi Eric Vasström)

Pankkiherroja (Kirja, kansi Eric Vasström)

Turun kansallisseuran tilaamana esitetään Turussa 1.3. Kalevala juhlassa yksinäytöksinen, pianosäestyksellinen ooppera Väinämöisen kosinta. Teoksen on säveltänyt Sune Carlsson (1892-1966) ja se perustuu Eino Leinon tekstiin.

Kuopion laulujuhlille Otto Kotilainen säveltää Leinon tekstiin kantaatin Väinölän väki seka- ja poikakuorolle, solistille ja orkesterille.

Annankadun koti hajoaa. Leino jättää taakseen yhteiskunnallisesti järjestetyn olomuodon (kaiken maallisen mammonan, vakituisen osoitteen ja valtion ja kirkon verot).

Alkukesästä ja joulukuussa Leino oleskelee Väinö Päiviön luona tämän kesäasunnossa Huopalahdessa Simsalössa. Joulukuussa Leino kirjoittaa pitkän kirjeen L. Onervalle.

Hella Wuolijoki tapaa ensimmäisen kerran vappuna Eino Leinon. Leino on tutustunut jo aiemmin Hellan aviomieheen Sulo Wuolijokeen.

1.8. Hella Wuolijoki hakee Leinon Kappelista mukaansa Kukkian saareen Vuolijokien kesäpaikkaan.

Ensimmäinen maailmansota syttyy ja Wuolijoet ja Leino jäävät Kukkialle useammaksi kuukaudeksi.

Leino oleskelee kesän Hella ja Sulo Wuolijoen kesäpaikassa Hauhon Kukkialla. Leino kirjoittaa Elämän koreus kirjan runoja. Hella Wuolijoki muistelee Kukkian kesää muistelmateoksessaan ”Kummituksia ja kajavia”. Mukana on piika ja kalastaja Penna (s. 1833)

Vasta lokakuussa Leino ja Wuolijoet palaavat Helsinkiin. Sulo Wuolijoki ja Eino Leino panttaavat Hämeenlinnassa Hellan kultakellon, että saavat rahaa paluun junalippuihin Hämeenlinnasta Helsinkiin. Leino julkaisee Nuori Suomi joulualbumissa: Kaksi runoa Kukkialta (Pilvinen päivä ja Aamun sarastaessa).

Leino saa valtion kirjallisuuspalkinnon teoksesta Tähtitarha. Leinon kirjat ilmestyvät Kirjan kustantamina.

Helsingin sanomalehdissä julkaistaan 17.11.1914 uusi laaja venäläistämisohjelma. Se saa liikkeelle pääkaupunkiseudun ylioppilasnuorison, jonka kokoontumisista arvioidaan jääkäriliikkeen syntymisen varsinaisesti alkaneen.

Ilmestyy unkariksi Tavaszünnepi dalok, Finn balladák (Helkavirsiä), kääntäjä Somkuti (Gyula Zolnai). Budapest 1914.

1915

Elämän koreus, runoja (Kirja, kansi Gebhard)

Paavo Kontio, lakitieteen tohtori (Kirja)

Näyttelijä Ida Aalberg (1857 - ) kuolee 17.1.

Tammikuun 18. päivänä esitetään Lyra-teatterissa (myöhemmin Edison) mykkäelokuva Kesä, johon käsikirjoituksen on tehnyt Eino Leino. Leino saa käsikirjoituksesta, jonka hän kirjoittaa yhtenä yönä Vanteenheittäjät (Tähtitarha) runon pohjalta, 400 markkaa. Elokuvan ohjaa Leinon ystävä Kaarlo Halme ja se kuvataan Ruotsalaisen teatterin näyttelijäpariskunnan Axel ja Sigrid Prechtin huvilalla Oulunkylässä. Elokuvassa näyttelevät mm. Oscar Krappe (rovasti), Sigrid Precht (ruustinna), Mandi Terho (Sylvi-tytär), Aarne Holm (kaupunkilaismaisteri), Hilma Rantanen, Mia Beckman, John Precht ja Weissman. Elokuvan rahoittavat Birger, Asser ja Hilarius Pohjanheimo. Elokuvaa ei ole löydetty.

Leino pitää lausuntaillan Jyväskylässä.

Keväällä Hella Wuolijoki yrittää järjestää Leinon ihailijan, virolaisen hermolääkärin tohtori Luigan ja Leinon tapaamista, mutta Hella Wuolijoen mukaan Leino pakeni tuota tapaamista, koska ”voisi vielä joutua hänen hoitoonsa”.

Huhtikuun 26. pidetään Tarvaspäässä Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotisjuhlia, jotka jatkuivat kansalaispäivällisillä Seurahuoneella, jossa lausutaan mm. Leinon runo. Leino teki komean runon Taitelijaseuran adressiin: ”Karjalan, Ruoveden kuningas! Singota Sun oli tehtäväs, liekkejä lingota…”Taitelija Antti Favén on ikuistanut 22 taitelijan seurueen seuraavana päivänä juhlien jatkuessa Fennia hotellissa juhlimassa Akseli Gallen-Kallelaa. Albergan Tervapään A.Gallen-Kallela oli lunastanut Aina Slööriltä.

Helmikuun lopussa alkavat jääkäriliikkeen kurssit Saksan Holsteinissa, Lockstedtin leirillä.

Helmikuun lopussa Leino lähtee 25-vuotistaitelijajuhlakiertueelle näyttelijä Aarne Orjatsalon kanssa. Menestystä on Käkisalmessa ja Hiitolassa, mutta kiertueen lopputuloksena Leino palaa rahattomana ja frakkipaitansa menettäneenä Helsinkiin. Maaliskuussa hän vielä vierailee Vaasassa, Tampereella ja Jyväskylässä. Kiertueelta hän saa paljon hyviä ystäviä.

Leino vierailee usein Tervapäässä A. Gallen-Kallelan luona, kerrankin kaksi viikkoa tornihuoneessa. Hän kirjoittaa pihalla olevasta tuomenalusta runon: Tuomi kartanolla.

Leino viettää kesää tuttavansa tilanomistaja Rolf Roschierin luona Rautalammilla.

Elokuussa Leino vierailee Kajaanissa, josta hän kirjoittaa L. Onervalle pitkän kirjeen. Arvioidaan sen enteilevän Leinon ”kolmatta luomiskautta”. (Kirjeet Kajaanista L. Onervalle 5.8.1915, 22.8.1915, elok.1915) .Tämän Kajaanin käynnin tunnelmat purkautuvat toista vuotta myöhemmin kauniiseen melankoliseen runoon Eräs Kajaanin –muisto, joka julkaistiin vuoden 1916 Nuori Suomi joulualbumissa (s. 23-24).

Heinäkuussa 1913 alkanut avioliitto sooloharpistin Aino Kajanuksen kanssa purkautuu kahden vuoden yhdessäolon jälkeen 25.9. (Pian sen jälkeen Aino avioituu 19.11.1917 varatuomari Alarik Mangströmin kanssa. Liitosta syntyi kolme lasta.) Avioliiton aikoihin Leino on tiiviimmässä yhteydessä Kajanuksen perhepiirissä ja Robert Kajanuksen kanssa Cataniassa tai Symposion –veljeskunnan ravintolassa Kämpissä (mukana Gallen-Kallela, Sibelius).

Leino oleskelee suurimman osan vuotta Väinö ja Lyyli Päiviön huvilalla Huopalahdessa. Leino omistaa talon emännälle runon (Lyylille) 23.5.1915. Väinö Päivölä tilaa Leinolta Vähittäiskauppiasliiton vuosijuhlaan Pöytälaulun laulettavaksi maljalauluna mielialan kohottamiseksi. Runon sävelsi Madetoja ja se esitettiin vähän ennakolta valmisteltuna, suurella riemulla ja äänellä vuosijuhlassa. Runo on teoksessa Elämän koreus.

Leinon terveys alkaa horjua, hän joutuu sairaalahoitoon.

Leevi Madetoja säveltää Leinon runon Iltatunnelma.

Kuuden työvuoden jälkeen Danten viimeisen osan Paratiisin käännös ilmestyy.

Vuoden lopulla Leino on perustamassa Sunnuntai –nimistä kirjallista viikkolehteä, jonka näytenumero ilmestyy 5.12. Lehti on kirjallis-teosofinen, jolla on toimitus Iso-Robertinkatu 23 C:ssä (Leino asuu myös toimituksessa). Leino on päätoimittaja ja L. Onerva toimitussihteeri. Lehden ensimmäinen varsinainen numero ilmestyy 9.1.1916. Lehti ilmestyy joulukuusta 1915 syyskuuhun 1918.

8.12. Jean Sibelius avaa 50-vuotissyntymäpäivänään Helsingin Sanomat, jonka etusivulla on Eino Leinon ylistysruno Jean Sibelius (Varrella Sääksmäen/vienojen virsien…).

Leino vierailee pikaisesti Toivo ja Alma Kuulan kotona toisena joulupäivänä. Alma Kuula mainitsee asiasta päiväkirjassaan: ”Eino Leino kävi myös, mutta hän ei viihtynyt kauan, kun meillä ei tarjottu mitään väkevää.” (Kuula sävelsi Leinon runoja). Kuula säveltää Leinon runon Kevät kirkkahin.

Leino julkaisee kolme runoa Nuori Suomi joulualbumissa: Kuvia Rautalammilta.

1916

Helkavirsiä, toinen sarja (II)

Musti (Eläintarina, Karisto, myöh. painoksia Otava 1957, 1978, 1979)

Ilmestyy F.E. Sillanpään esikoisteos Elämä ja aurinko.

Toisen Helkavirsi –sarjan aikaan Leino oli Sunnuntai –lehden toimittaja. Hän asusti Iso-Roobertinkatu 23:n piharakennuksessa, jossa oli lehden toimitus, Vihtori Kososen luona. Onervan mukaan Leino kirjoittaa Helkavirret II öisin. Leino kirjoitti Sunnuntai-lehteen pakinoita Kanttori Sepeteuksen nimellä.

Kirjailijaliiton toimesta pidetään 14.2.-16 ylioppilastalon juhlasalissa lahjailtama ”Kasimir Leinon 30-vuotisen kirjailijajuhlan johdosta”. Se on samalla Kasimir Leinon 50-vuotisjuhlapäivä. Puuhamiehenä on erityisesti Eino Leino, joka lausuu veljelleen lopuksi runotervehdyksen.

Helmikuun 16. Aapo Similä järjestää Joensuussa ensimmäisen pohjalaisen kansanlauluillan. ”Aarne Orjatsalo avusti iltaani, lausui loisteliaasti Eino Leinon Helkavirsiä”, kirjoittaa Aapo Similä kirjassaan Elämäni.

Toukokuussa Gradinissa Hella Wuolijoki tapaa Eino Leinon ja L. Onervan. Tapaaminen on vähäpuheinen.

Taiteilijaystävä Pekka Halonen maalaa muotokuvan Leinosta (Helsingin Sanomat). ”Leino sellaisena kuin hän oli todellisimpina hetkinään...Mestarillisin kuva Leinosta”, toteaa Antti Halonen.

Leino liittyy keväällä Teosofiseen seuraan.

Kuopion työväen teatteri esittää Leinon näytelmän Kirkon vihollinen.

Marraskuun lopulla (30.11.) Leino kohtaa Aino Kallaksen (1878-1956) Aino Acktén kutsuilla. Kirsti Gallen-Kallelan mukaan (Isäni Akseli Gallen-Kallela, s. 536) Eino Leinon ja Aino Kallaksen ystävyys sai mahdollisesti alkunsa joulukuun 2. päivänä Pörssiravintolassa pidetyssä Robert Kajanuksen 60-vuotisjuhlissa. Aino Kallas kirjoittaa Leinolle 8.12.-16. Hannu Mäkelän mukaan heidän välilleen syntyy ensin jännite ja sitten suhde.

1917

Alla kasvon kaikkivallan (Karisto, kansi Topi Vikstedt)

Karjalan kuningas (Kirja, kansi Ålander)

Leirivalkeat (Runoja, Kirja)

Uhrilauluja (Leinon käännös Rabindranath Tagoren teoksesta Gitanjali)

Suomalaisia runoilijoita V (Kirja, sis. Leino Karjalan kuningas, Larin-Kyösti: Lauluja vanhasta kaupungista)

10.3. Pietarissa alkaa vallankumous, jonka seurauksena tsaari Nikolai II joutuu eroamaan. Kymmenen päivää myöhemmin mitätöidään sortokauden aikaiset lait ja asetukset.

Leevi Madetoja säveltää Leinon runon Soita somer, helkä hiekka (mieskuorolaulu).

Leino puolustaa kuvataitelija Antti Favénin 75 teoksen retrospektiivistä näyttelyä kriitikkoja vastaan Uuden Päivän sivuilla.

Tyytymättömyys kirjailijoiden omaa yhdistystä kohtaan johtaa keväällä Kirjallinen Työ –yhdistyksen perustamiseen. Puheenjohtajana Eino Leino, varapuheenjohtajana V. Tarkiainen ja johtokunnan jäseninä Joel Lehtonen ja L. Onerva, varajäsenenä Maria Jotuni. Seura toimitti kaksi Kirjailijain ja taitelijain joulukirja –nimistä albumia.

Toukokuussa Leino kirjoittaa runon Vapaa Viro (Leirivalkeat), joka syntyy kun Venäjän väliaikainen hallitus antaa määräyksen (12.4.1917) Vironmaan kuvernementin väliaikaisesta itsehallinnosta.

Toukokuussa Hella Wuolijoki tapaa Gradinissa pika-aamiaisellaan Leinon ja L.Onervan. Hella sanoo: ”He istuivat siellä vieraina, harmaina, hiljaisen jäykkinä – niin ulkopuolella maailmaa, että sydämeni hätkähti ja kauhistui.”

Leino pistäytyy Aarne Orjatsalon luona Riihimäellä, jossa he tekevät yhdessä uuden näyttämösovituksen Kasimir Leinon Jaakko Ilkkaan.

Leino käy heinäkuun alussa Akseli Gallen-Kallelan luona Ruovedellä Kalelassa. Akseli Gallen-Kallela kertoo huhtikuun vierailustaan Pietariin (Maksim Gorkin vieraana) He juttelevat yökaudet Suomen tulevaisuudesta. Keskustelijoiden kuuntelijana on Jorma Gallen-Kallela. Tehdään moottoriveneretkiä. Leino on aikaisemmin jo saanut Akseli Gallen-Kallelan avustajaksi lehteensä nimimerkillä Waldemar Lema, Pönttöputaan kirkonkylä. Gallen-Kallela maalaa muotokuvan Leinosta (Turun taidemuseo) . Leino jatkaa matkaa 9.7. Jyväskylään , josta hän jatkaa matkaa tilanomistaja Roschierin luo Rautalammille. Täällä hän viipyy yli kuukauden päivät kirjoitelleen näytelmää Karjalan kuningas.

Leino kirjoittaa sosialidemokraattisen Työn valta –lehteen vuosina 1917-1918. Hän liittyy lehden toimituskuntaan.

Leino puolustaa Sunnuntai –lehdessä Arvid Järnefeltin kirkossaesiintymisiä, jotka saavat valtavasti huomiota ja johtavat oikeustoimiin, koska kirkko ei hyväksy niitä.

Suomalaisessa oopperassa esitetään Kalevalan päivänä Armas Launiksen ooppera Kullervo. Kullervon libretto perustuu osin Eino Leinon tekstiin Tuonelan Joutsen. Ooppera on käännetty ranskaksi 1938, ja sitä on esitetty Nizzan ja Monte Carlon radiossa Ranskassa.

Leinon suomennoksena ilmestyy Pierre Corneillen 5-näytöksinen näytelmä Cid. Teos pohjautuu Espanjan vanhimpaan kirjalliseen muistomerkkiin ja kansalliseeppokseen Cid-runoelmaan, jonka säilynyt käsikirjoitus on vuodelta 1307.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisen alkoholipoliittisen säännöstelyn vuoksi Catani (Catani oli menestynyt luistelija) lopettaa ravintolatoimintansa. Catani tuli tunnetuksi monen kuuluisan suomalaisen taitelijan, kuten Eino Leinon, Akseli Gallen-Kallelan, Jean Sibeliuksen ja Lars Sonckin kantapaikkana.

Kuula säveltää Leinon runot Sirkan häämatka, Vapauden laulu ja Rukous.

Bolsevikit kaappaavat Petrogradissa vallan.

Joulukuun 4. päivänä Pehr Evind Svinhufvudin johtama senaatti esitti hyväksyttäväksi itsenäistymisjulistuksen. Joulukuun 6. päivänä Suomesta tulee itsenäinen valtio, kun eduskunta hyväksyy senaatin esittämän itsenäisyysjulistuksen.

1918

Ahven ja kultakalat. Tarina syvyyksistä.(Ahjo, kannessa Ålanderin prinssessa)

Helsingin valloitus (kansi Vikstedt)

Vapauden kirja (Runovalikoima. Kirja. Runovalikoima 1. kansi Ålander)

Vöyrin sotakoulu (Minerva, kansi Toivo Vikstedt)

Elina (Minerva. Kansi Ålander) (toinen painos nimellä Punainen sankari 1919, kansi K.O.)

Tammikuun 27. päivänä punakaartin yleisesikunta antoi taistelumääräyksen, sisällissota syttyy. Maa jakautuu punaisten hallitsemaan eteläosaan ja valkoisten hallitsemaan pohjoiseen osaan. Valkoiset alkavat riisua venäläisiä sotilaita aseista Pohjanmaalla. Punaiset ottavat Helsingissä vallan 27.1., mutta heidät karkotetaan Helsingistä kymmenen viikon kuluessa.

Leino oleskelee tammikuun alkupuolella Tuusulassa Halosten luona.

8.2. Tilanne Virossa hyvin kriittinen ja Oskar Kallas lähettää kirjeitse ohjeet vaimolleen tilanteeseen, kun häntä ei enää ole. Viro miehitetty, Oskar Kallas vangittu. Hän pyytää vaimoaan Aino Kallasta varjelemaan lapsiaan Eino Leinon vaikutukselta. Viro julistetaan itsenäiseksi valtioksi 24.2.

Eino Leino tapaa viimeisen kerran Maila Talvion Elli ja Pekka Jantusen (YL:n solisti) kaksosten ristiäisissä. (lapset kuolevat myöhemmin tulipalossa).

Leino kokoaa kansallisen vapautumisen ja kansallisen tilinteon runot yhteen Vapauden kirjaksi, jossa on runoja parinkymmenen vuoden ajalta. Esipuheen hän kirjoittaa maaliskuussa vielä kansalaissodan laukausten kajahdellessa Helsingin kaduilla.

Sulo Wuolijoki vangitaan. Sulo ja Hella pyytävät Leinoa käymään tervehtimässä Suloa, mutta Leino ei käy. Hella Wuolijoki loukkaantuu ja lähettää Leinolle sanan välien rikkoutumisesta.

Leinon laulujen säveltäjä Toivo Kuulaa ammutaan päähän Viipurin Seurahuoneella vappuna. Hän kuolee 18.5. Kuulan työtä jatkaa puoliso, laulaja Alma Kuula, tytär pianisti Sinikka Kuula-Marttinen sekä 18.5.1948 perustettu Toivo Kuula seura.

Sunnuntai –lehti lakkaa kesän korvilla. Leino kirjoittaa V.Kososen johdolla perustettuun sosialidemokraattiseen Työn Valtaan.

Leino viettää 40-vuotisjuhliaan Alppilan ravintolassa, sillä Leino on todennut L. Onervalle: ”Jos haluatte minua juhlia, tehkää se nyt, sillä enhän kuitenkaan elä 50-vuotiaaksi.” Leinolle kerätään suuri kansalaislahja, josta summasta Leino haluaa muodostaa rahaston. Rahaston säännön laatii tuomari Eugen Tesche. Runoilijan toivomuksesta sääntöihin tulee pykälä, jonka mukaan Leino itse saattoi käyttää rahaston varoja henkilökohtaisiin tarkoituksiin, jos pakko niin vaatisi. Otto Manninen lähettää Leinolle Nel mezzo del cammin –runon merkkipäivän kunniaksi. Runo ilmestyy kokoelmassa Virrantyven. ”Nous ammoin maaliskuisten unten ummut/ja välkkyi helkatulet toukokuun./Nyt kesää tähkii kedot, kummut,/sen vehmain verho pukee maan ja puun.---”

5.8. Leino kirjoittaa 50-vuotisonnittelurunon Oskar Merikannolle: Tervehdys Oskar Merikannolle hänen 50-vuotispäivänään. Oskar Merikanto säveltää elämänsä aikana 18 Leinon runoa.

Moskovassa perustetaan elokuussa Suomen kommunistinen puolue.

Leino saa valtion kirjailijaeläkkeen.

4.11. L. Onerva ja Leevi Madetoja virallisesti vihitään avioliittoon.

7.11. Aino Kallas lukee Tallinnassa sanomalehdestä, että Eino Leino on joutunut sairaalaan kahdeksan päivää takaperin. Verenmyrkytys. 14.11. Leinon puhuttua lääkärille Virosta tullut Aino Kallas saa luvan tavata Leinon 14.11.1918. Kuun lopussa Leino pääsee sairaalasta. 11.12.1918 Aino Kallas matkustaa miehensä kanssa Viroon, mutta pakenevat Viron levottomuuksia ja palaavat jouluaattona takaisin Suomeen. Kallaksen perheessä käydään riitaisat perheselvittelyt, jotka kestävät ainakin 4.1.1919 saakka.

1919

Bellerophon (Ahjo. Kansi T.E.O)

Juhana Herttua ja Catharina Jagellonican lauluja (Ahjo 1. painos, Otava 1954 5. painos, kuvitus Tapio Tapiovaara, Otava 1974 näköispainos)

Lemmen lauluja (Valikoima, Kirja)

Simo Hurtta (II. sarja, Runosikermä isovihan ajoilta, Otava, I-II Otava 1919)

Tuulikannel I-II (Mieterunoja, Kirja. Laulurunoutta 2-3.)

Suomalaisen oopperan avajaisnäytäntö pidetään 19.1. Merikanto johti Verdin Aidan.

Leino kirjoittaa Aino Kallakselle 20.1. aikeistaan lähteä vapaaehtoisena Viroon itsenäisyystaitelijoiden mukana sotakirjeenvaihtajaksi. Otto Manninen estää aikeen ottamalla passin Leinolta. Aie tapahtuu vuoden 1918 lopulla. Leino kirjoittaa Viroon liittyviä runoja Viron virsi, Nuori sankari ja Saksan kumpu (Syreenien kukkiessa).

Helmikuun puolenvälin jälkeen Leino oleskelee ”piilopirtissään” varatuomari Torsten Fellmanin kodissa, loistavassa Kaivopuiston huvilassa, jossa hän kirjoittaa runoteoistaan Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja.

Maaliskuun 8. päivänä Kasimir Leino kuolee maksasyöpään ja haudataan 14.3. Helsingin uudelle hautausmaalle. Muistosanat lausuu Santeri Ivalo. Vuonna 1923 haudalle paljastetaan graniittinen muistokivi, johon Kasimirin korkokuvan on ikuistanut Johannes Haapasalo.

Kirjailijaliiton kilpaileva Kirjallinen Työ sulautuu Kirjailijaliittoon sovintokokouksessa 17.3.1919. Kirjallisen Työn –ryhmän puheenjohtajana on Eino Leino, varapuheenjohtajana V.Tarkiainen ja johtokunnan jäseninä Joel Lehtonen ja L.Onerva. Kirjallinen Työ ajoi päätoimisten kynästään elävien ammattikirjailijoiden aseman parantamista. Ryhmä sai aikaan kaksi albumia: Kirjailijain ja taitelijain joulukirja (ens. 1917) nimistä kirjaa Otavan kustantamana.

Kesäkuussa Leinon viimeinen kirje Kallakselle. Kesällä ja syksyllä Leino kirjoittaa Elisenvaarassa lakimies, fil. tohtori Vikmanin luona Bellerophon runoelmaa. Palattuaan maalta Leino asettuu asumaan matkustajakotiin Solidariin, jonka omistaa toimittaja R.O.Riitahuhta (ent. Stén).

Leinolta katoaa laajan runokertoelman ”Mestarin” käsikirjoitus. Eräiden tietojen mukaan katoaminen tapahtuu keväällä 1920. Eräiden tietojen mukaan sen poltti Ilmari Kianto kateuksissaan erään ”kostean” illan jälkeen.

Oulun teatterin ensimmäinen johtaja Aapo Similä säveltää Leinon runodraamaan Karjalan kuningas joutsenlaulut. Anni Aitto laulaa. Teatteri vierailee mm. Rovaniemellä esittämässä Karjalan kuningasta.

Leino saa kirjallisuuden valtionpalkinnon teoksesta Helkavirsiä II.

Leino saa Kordelinin säätiön varoja ensimmäisessä jaossa 10 000 mk.

Leevi Madetoja säveltää Leinon runot Vapauden marssi ja Mies mieheltä.

Kalevalaseuran virallinen perustamiskokous pidetään Helsingissä 9.12.1919. Tilaisuudesta otetussa valokuvassa Leino istuu Akseli Gallen-Kallelan vieressä.

17.7. Suomen tasavaltainen hallitusmuoto (perustuslait) vahvistetaan. Åbo akademi perustetaan. Kieltolaki tulee voimaan.

1920

Ajatar. Tietovirsiä. (Otava)

Kodin kukka ja uhrikuusi (Ahjo, kansi Ålander)

Syreenien kukkiessa (Minerva, kansi Ålander)

Joulukuussa 1919 Sibelius (8.12.1865 – 20.9.1957) ryhtyy säveltämään kantaattia Maan virsi Eino Leinon runoon. Teos valmistuu tammikuussa. Suomen Laulu esittää Sibeliuksen säveltämän (Op.95) Leinon runon Maan virsi 20 -vuotisjuhlakonsertissaan 4.4., jolloin Helsingin kaupunginorkesterin johtajana on Heikki Klemetti. Sibelius itse johtaa teostaan Maan virsi Johanneksen kentällä Helsingin teollisuusmessujen avajaisjuhlassa 26.9.1920. Tilaisuudesta on otettu ainoat valokuvat Sibeliuksesta johtamassa orkesteria (Erik Tawaststjerna: Sibelius, Otava, s. 233).

Leino toimittaa Herman Stenbergin kanssa Karjalan kansalaisliiton julkaisun Vapaa Suomi I Karjalan kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean aloitteesta (kustannusosakeyhtiö Ahjo). Leino kirjoittaa julkaisuun artikkelin"Kuningas Mauno Ladonlukko haastaa haudastaan".

Helmikuun 3. päivänä Leino kirjoittaa runon Hella Wuolijoelle An die Frau Mutter von S Wuolijoki,

joka alkaa: Te viisas, te virkeä,/Te silmiltä sirkeä,/Te ymmärtäväinen, vaan järki ei jäinen…/

Helmikuussa Aino Kallas näkee sattumoisin näkee Eino Leinon ja kirjoittaa hänelle opastavan kirjeen, jossa kehottaa Leinoa lähtemään kaupungista.

Leino ja Sibelius ottavat 16.2. yhteen aateluudesta Kalevalanjuhlaa valmistavilla illallisilla ja poistuvat tilaisuudesta käsikynkkää. (Tilanne kuvattu Sibelius–elokuvassa). Tilanteesta kirjoitti muistiinpanot V.Tarkiainen.

Leino liittyy teosofisen Tietäjä -lehden avustajakaartiin.

Keväällä Leino ja Kallas tapaavat viimeisen kerran.

Ühepäeva-liblikad (Päiväperhoja), kääntäjä Bernhard Linde(Tartto 1908), 2. painos Tallinna 1920.

Poliisi hajottaa Suomen sosialistisen työväenpuolueen perustamiskokouksen toukokuussa.

Leevi Madetoja säveltä Leinon runon Terve päivä pohjolahan,

Kansallisteatterissa järjestetään 26.9. Leinon 30-vuotisrunoilijajuhlat. Päiväjuhlassa juhlapuhujana oli Jalmari Hahl, Suomen laulu esitti kuorolaulua ja ajan etevimmät taitelijat yksinlaulua ja lausuntaa, eläköönhuudon esitti Eino Kalima. Juhlaillalliset pidettiin Virkamiestalossa, entisessä kenraalikuvernöörin apulaisen virka-asunnossa Fabianinkatu 19. Tervetuliaispuheen piti Santeri Ivalo ja juhlapuheen Eemi Nestor Setälä.

Suomen Työmiehessä 3.11. Leino ilmoittaa yhtyvänsä niihin ponsiin, joilla vaaditaan valtiollisia vankeja vapaaksi.

10.10. Leino osallistuu Kirjailijaliiton vuosikokoukseen. Leino tekee aloitteen: ”Voisiko liitto puolestaan tehdä jotakin kaunokirjallisuuden levikin lisäämiseksi?”

10.10. Helsingin Sanomat kertoo Leinon lausuneen runon Viron veljet ravintola Gradinissa 40 sanomalehtiattasean kunniaksi järjestetyillä illallisilla. Runo ilmestyi 1.11. sanomalehdessä Vaba Maa.

Syksyllä perustetaan Pro Humanitate-klubi Leinon ideasta. Kerho kokoontuu Etel. Esplanaadikatu 14 kahvila Espilässä. Kerho on kirjallis-taiteellinen. Sen tehtävänä on kirjallisten, taiteellisten ja soitannollisten voimain yhteenliittäminen maailmankulttuurin pohjalta etupäässä hyväntekeväisiä tarkoitusperiä varten (kerhon säännöt 6.12.1920). Kerho loppuu 1922, mutta Leino eroaa siitä 1921 ennen Viron matkaansa.

1921

Vanha pappi (Kertomaruno, Otava, somistanut Toivo Vikstedt)

Tammikuussa Hella Wuolijoki palaa kotiinsa Marlebäckistä ja tapaa Leinon kotoaan. Ennen tuloaan hän kehottaa käskemään Leinoa ”häipymään”, mutta Hella sulaa, kun Leino lausuu hänelle säkeitä ”Elämän koreudesta”.

Leinon näytelmää Simo Hurtta esitetään kevätkaudella Kansallisteatterissa, ensi-ilta 8.4.-21. Simo Hurttaa esittää Simo Puro, Irjaa Aili Somersalmi. Leino saa tästä näytelmästä joka toinen vuosi jaettavan parhaan näytelmän 4 000 markan Kaarlo Bergbom -palkinnon.

14.5. (tai 16.5.) Leino matkustaa Viroon. 17.5. Leino kirjoittaa Tartossa runon Eesti vapaa, ensimmäinen. Runo julkaistaan Nuoren Suomen joulualbumissa XXXI.

19.5.1921 Leino pitää Tarton yliopistossa esitelmän ”Tulevaisuuden taide” .

Toisen kirjallisen illan Leino pitää Tallinnassa 24.5.1921. Leino palaa Suomeen 1.6.1921.

Suomeen paluupäivänä ilmestyy tallinalaisessa päivälehdessä Päeväleht Leinon kuuluisa avoin kirjeen Viron valtionpäämiehelle, Konstantin Pätsille. Kirjeessä Leino palaa tuttuun teemaan uudesta isänmaasta.

15.6. Leino esiintyy Helsingissä 800 ystävyysvierailulle Suomeen saapuneelle virolaiselle koululaiselle. Hän pitää Aino Kallaksen viroksi kääntämän puheen ja lausuu kolme runoaan, kaksi viroksi, yhden suomeksi.

26.7. Leino lähettää Viron matkan isännälle ja tekstien virontajalle Bernhard Lindelle sähkeen, jossa hän ilmoittaa tulevansa uudelleen syyskuussa Viroon ”pakinoimaan” uudelle kiertueelle. Matkasta ei tule mitään.

Juhani Aho kuolee epidemiana levinneen kurkkumädän takia (mutta varsinaisesti sydämen heikon toiminnan takia). Juhani Ahon hautajaiset pidetään kansallisena surujuhlana Helsingin Diakonissalaitoksen kappelissa 12.8.1921. Epäselväksi on jäänyt mitä Leino luki raihnaisena ja ilmeisen kuumeisena Ahon arkun äärellä. Tarkiasen mukaan Leino siteerasi Myrskyn vuorolauseita, Koskenniemen mukaan teksti oli Macbetistä, Helsingin Sanomien mukaan Leino luki Shakespearen Loppiaisaattoa, mutta Uuden Suomen mukaan teksti oli Myrskystä. Ahon hautajaisissa Leino esittää kutsun häihinsä. Elsa Enäjärvi-Haavio kuvailee: ”Juhani Aho hautajaiset. Merkillinen, ihana päivä. Minä näin heidät kaikki: nuo jumalan armoitetut – ja he olivat kuin yksi meistä. Ja Eino Leino, runoruhtinas, istui vierelläni. Oi Aika, mitä oletkaan hänelle tehnyt! Onko tuo väsyneen näköinen, huolimattomasti puettu, pitkähiuksinen mies lihavahkoine kasvoineen se suuri, se jumalallinen? Mutta hän se on. Katso hänen otsaansa. Se on enemmän kuin tavallisen kuolevaisen. Sen mahtavan pyöräkaaren alla piilee runoilijan väkevä kuvausvoima.”

Leino kirjoittaa ensimmäiseen Kalevalaseuran vuosikirjaan elävän runollisen muistokirjoituksen Karjalan matkastaan Kalevalan kaskesmailta Eräs nuoruudentunnelma.

Avioliittoon Hanna Laitisen kanssa.

Perustetaan Nuoren Voiman liitto.

1922

Pajarin poika (Karjalaisia kansantaruja, Otava, somistanut Matti Björklund)

Puolan paanit (Karjalaisia kansantaruja, somistanut Matti Björklund)

Leinon kotitalo Hövelö siirtyy Tuhkasten ja Haapalaisten omistukseen. Myöhemmin Tuhkaset ostavat myös Haapalaisten osuuden. Hövelö toimii Tuhkasten kesäkotina, koska he asuvat Oulunkylässä.

Antti Favén maalaa Leinon muotokuvan, josta Hella Wuolijoki sanoi: ”Favenin kuva Leinosta on kuin kuva elävästä haavasta kansamme ruumiissa.” Kyseisinä aikana Leino oleskeli paljon ystäviensä Antti ja Vivieka Favénin omistamassa Lucullus –ravintolassa, joka sijaitsi Eteläesplanadilla. Leinon muotokuvaa pidettiin aikoinaan ainutlaatuisena Favénin tuotannossa. Kuva on sijoitettu Ulkoministeriöön ulkoministerin työhuoneeseen.

Oskar Kallas nimitetään suurlähettilääksi Lontooseen ja muuttaa Aino Kallaksen kanssa perheineen sinne.

Ilmestyy Virossa Tartossa painettuna Eino Leinon Helkalaulud August Annin virontamana. Latviaksi ilmestyy Veenas deenas taurenisi (Päiväperhoja, valikoima), kääntäjänä Ellen Zalite.

Leino saa kirjallisuuden valtinpalkinnon teoksesta Vanha pappi. Leino saa Kordelinin säätiön neljännessä jaossa 10 000 mk.

Leino tarjoaa runoa ja proosaa sisältävän Edit Joutsenkaulaa kustantajalle, mutta Yrjö Hirnin lausuntoon vedoten Otavan johtokunta hylkää käsikirjoituksen. Puolitekoiseksi jää Leinolta lääkärikuntaa satirisoiva näytelmäkoe Tohtori Kandelander.

Leino sopii kustantajansa kanssa Sándor Petöfin runojen kääntämisestä, mutta huononeva terveys estää sen. Hanke joutuu Otto Manniselle, joka suomentaa Pétöfin runojen valikoiman Runoja I – II (1922-23) ja Leinon kuolinvuonna ilmestyneen János sankarin.

Talvikausi Leinolta menee Eiran sairaalassa.

1923

Helmikuussa L. Onerva ja Aino Thauvón–Suits muuttavat Leinon Grankullan sanatorioon.

Toukokuun 4. päivänä Leino lähettää Friedebert Tuglakselle kirjeen, jossa pyytää kirjoittamaan ”avustusta” jouluksi ilmestyvää pasifistiseen ja humanistiseen sarjajulkaisuun ”Työrauha”, joka on tarkoitus julkaista eri kielillä ja eri maita varten.

Kesää Leino viettää Viitasaarellakin, jossa vietetään Leino 45 –vuotispäivät.

Joulukuussa Leino vierailee Sibeliuksen kodissa, jossa Sibelius tarjoaa yhden snapsin, mutta Leino ottaa sen jälkeen omasta pullostaan keskustelun kuluessa rouva Sibeliuksen kanssa. Tapauksen on kertonut muistiin Antti Favén.

Ilmestyy viroksi Leinon Pühad laulud (Helkavirsiä), kääntäjä Villem Ridala.

1924

Shemeikan murhe (Gummerrus)

Tampereen teatteri esittää Simo Hurttaa (ensi-ilta 14.2.-24), pääosissa Simo Puro ja Sirpa Tolonen.

Kesäkuun lopussa Leino lähtee Tuusulasta Kajaaniin. Hän verestää lapsuudenvaikutelmiaan muistelmateoksen synnyttämiseksi.

Kesällä Eino Leino oleskelee pidemmän ajan Kajaanissa Aholan perheessä. (Kirjeitä Kajaanista L. Onervalle 2.8.1924, 17.8.24, 21.8.1924, 2.9.1924, 5.9.1924, 8.9.1924, 19.9.1924, 25.9.1924).Kajaanista käsin Leino vierailee Paltaniemellä, Kivesjärvellä, Vaalassa, Sotkamossa ja Kuhmossa. 7.8. on päivätty esisana muistelmateokseen, jonka nimilehden luonnoksia ovat ”Kirjavia kuvia. Muisteloita.” ja ”Eläviä kuvia. Muistelmateos”. Lokakuun alkupuolella Leino palaa Tuusulaan ja ryhtyy muistelmateoksen toteuttamiseen.

Helkavirret ilmestyy Kalle Carlstedtin (1891-1952) kuvittamana. Taiteilija suorittaa kuvituksen vuosina 1922-1924, ne ovat hänen ensimmäiset puupiirroskuvitukset. Kuvituksessa maisemilla, eläinkuvilla ja satuaiheilla on etusija. Värinä hän käyttää mustaa ja tiilenpunaista. Leino ehtii ennen kuolemaansa nähdä työn valmiina ja on siihen tyytyväinen.

Alppiruusuja-nimisen kokoelman Leino tarjoaa ensin Kirjalle ja sitten WSOY:lle ja sen jälkeen Otavaan Alvar Renqvistille. Teos torjutaan eikä sitä julkaista koskaan.

Elokuussa Leino kirjoittaa runon Iltahyräily (Vimpelin virsi), jonka jättää

Juho, Kaino-Maria ja Sirkka Aholalle (Eino Leino kirjeet IV, 1962).

Nuori Suomi joulualbumissa Leino julkaisee kaksi runoa: Manamansalo ja Edith Joutsenkaula.

Nuori Suomi –albumi siirtyy Kirjailijaliiton kustannettavaksi.

Ilmestyy 2. painos Virossa teoksesta Päev Helsingis (Päivä Helsingissä), kääntäjä Gustav Suits. (Tartto 1912)

Leinon tytär Eya Leino muuttaa äitinsä luo Ranskaan, johon Leino antaa luvan. Eya opiskelee Sorbonnessa ja Alliance Francaisessa, josta valmistuu ranskan kielen opettajaksi.

1925

Elämäni kuvakirja I nide (Otava, 2. korjattu painos1925, kannen koristeaihe Toivo Vikstedt)

Huhtikuussa Tuusulan Kansanopistossa vierailee Helsingistä kansakouluopettajien kuoro, joka saa luvan vierailla Sibeliuksen Ainolassa. Matkalla he yllättävät Syvärannassa Eino Leinon ja lauloivat hänelle: ”Eino Leino, terveydeltään jo täysin loppuunkuluneena, itki koko laulun ajan. Nöyränä hän kiitti ja torjui kaiken kunnian luotaan. Pyysi sanoa terveisiä suurelle hengelle, jota kuoro oli menossa tervehtimään. "Me toiset olemme vain juoksupoikia hänen rinnallaan” ” ( Aino Järveläinen Vesa Sirénin kirjassa Aina poltti sikaria, s. 447).

23.9. Leino kirjoittaa ystävälleen Pekka Haloselle 60-vuotisonnittelurunon: Kädenlyönti Pekka Haloselle. Pekka Halonen saa professorin arvonimen.

Yhteispainos Leinon Helkavirret I – II.

Syystalvella ennen joulua Hella Wuolijoki tapaa L .Onervan Fazerilla. Onerva kertoo Leinoa vaivaavan vieläkin Hella Wuolijoen tylyys. Hella Wuolijoki pyytää L. Onervaa kertomaan Leinolle, että hän hakisi Leinon asumaan Hellan Marlebäkin kartanoon ulkomailta palattuaan. L. Onerva vie terveiset perille.

Leino sanelee Syvärannassa asuvalle K.V. Valveelle Elämäni kuvakirja teoksen 20 istunnossa neljä-viisi tuntia kerrallaan ilman minkäänlaisia muistiinpanoja. Leino suunnittelee teoksesta 10-osaista sarjaa. Teoksen kansi on Topi Vikstedtin.

10.10. ilmestyy Elämäni kuvakirjan ensimmäinen painos.

12.12. ilmestyy toinen korjattu painos Elämäni kuvakirjaa.

Joulukuussa Leino tapaa Järvenpäässä virolaisen Augus Annistin, jolle Leino kertoo vielä haluavansa tehdä kolmannen helkavirren virolaisaiheista (puhui aikaisemmin Aino Kallakselle).

Leino ja Sibelius tapaavat viimeisen kerran marraskuun lopussa. Leino kiittää kortilla ja lähettää Sibeliukselle Elämäni kuvakirjan 24.11. Sibeliukselle omistettu Hirvi lähteellä –runo (Hän arka, hän herkkä…) syntyy 8.12. Jean Sibeliuksen 60-vuotisjuhlarunoksi. Runo julkaistiin ensimmäisen kerran 20 vuotta myöhemmin Sibeliuksen 80–vuotispäiväksi Suomen Kuvalehdessä.

Leino saa Kordelinin säätiön seitsemännessä jaossa 10 000 markkaa.

Nuori Suomi joulualbumissa ilmestyy Leinon kolme runoa yhteisnimellä Eräs muisto (Tähti, Säde ja kide, Joutsenjärvi).

1926

Kolme lähti, kaksi palasi (Minerva)

Kootut teokset I-XVI

10.1. Eino Leino kuolee Tuusulassa Riitahuhdan talossa, Nuppulinnassa. Otto Manninen kirjoittaa seuraavan päivän Helsingin Sanomiin runon Kuoloton kannel (Sortuvi suurin puu, murhees´ on metsä muu…) Leinon muistolle. Vuoden Nuori Suomi joulualbumi omistetaan Eino Leinon muistolle. L. Onerva kirjoittaa siihen Leinolle omistetun runon Muistolaulu: ”Sua menneeksi mainivat, ma sit en usko./Ken eli työssään, eläväksi jää. Ain askeleittes kaiun kuulee kansa../

Kuolinviestin saavuttua Pekka Halonen soittaa Halosenniemessä pitkään kanneltaan.

16.1. Leino haudataan valtion kustannuksella Helsingissä. Mukana on maan johtoa presidentti Lauri Relanderista alkaen. Ruumiinsiunauksen toimittaa Leinon ystävä, kirkkoherra, kirjailija Arvi Järventaus (17.12.1883-5.6.1939). Siunaustilaisuudessa esiintyvät Helsingin kaupungin orkesterin jäsenet, johtajana prof. Robert Kajanus, säveltäjä Maasalo, viulutaitelija Eino Raitio, laulajatar Oili Siikaniemi, kapellimestari Ossian Fohrström, Suomen Laulu johtajanaan prof. Heikki Klemetti. Loppusoiton soitti urkuri Karl Sjöblom.

Kansalaiskeräys patsaan pystyttämiseksi runoilijan haudalle pantiin heti Kirjailijaliiton toimesta alulle ja tehtävä annettiin kuvanveistäjä Ville Vallgrenille. Patsas pystytettiin suurin juhlamenoin 22.9.1929.

Vanhasta kirkosta Leinon arkun kantavat odottaviin ruumisvaunuihin Santeri Ivalo, Larin-Kyösti, Otto Manninen, Joel Lehtonen, Iivo Härkönen, J.V. Lehtonen ja Viljo Tarkiainen.

Vappu Tuomioja kirjoittaa päiväkirjassaan: ”9.1. kuoli Eino Leino 48-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Juuri kun äiti (huom. Hella Wuolijoki) oli luvannut tehdä hänen kanssaan sovinnon ja viedä minut hänen luokseen….” (Vappu Tuomioja: Sulo, Hella ja Vappuli, Muistelmia vuosilta 1911-1945)

Aino Kallas merkitsee 31.1. päiväkirjaansa Chicagossa:” Nyt kuoli ajallinen, rajoitettu Eino Leino, mutta hän elää minun rakastettunani ikuisesti.” Aino Kallas on esiintymismatkalla Amerikassa.

Unkarilainen kääntäjä Aladár Bán esittelee Leinoa Unkarissa teoksessa A finn nemzeti irodalom története (Suomen kansalliskirjallisuuden historia). Hän kääntää myös Kasimir ja Eino Leinoa.

Ilmestyy viroksi Musti (Musti), kääntäjä Selma Holberg sekä Simo Hurt (Simo Hurtta), kääntäjä August Annist.

Leinon viimeinen runokokoelma Pohjan yhteys otetaan pois Otavan kustannusohjelmasta latomisvaiheessa Leinon kuoleman vuoksi. Teos julkaistaan Aarre M. Peltosen toimittamassa kirjassa Vapauden vartio 1989.

Otava ottaa muistopainoksen Leinon kokoelmista Helkavirret I - II

Otava aloittaa Leinon koottujen teosten (1-16) julkaisemisen. Kolme ensimmäistä osaa ilmestyy, loput vuoteen 1930 mennessä. (Toinen painos 1936 osat 1-12 ja 1949 osat 13-16). Kootut teokset toimitti Ilmari Ahma.

1927

Sibelius säveltää Goethen runon Harpunsoittajan laulu Leinon suomennoksena. Robert Kajanus säveltää mieskuorolle suur-Suomi-henkisen Valtakunnan marssin. Kesällä 1932 hän uudistaa sävellyksen. Kuorot esittivät sitä runsaasti alkuperäisessä muodossaan. Kajanuksen valinta säveltäjäksi oli Leinon toivomus.

Eino Leinon vanhin veli Antti Lönnbohm (17.12.1927) kuolee Kuopiossa, jossa hän elää elämänsä 30 viimeistä vuotta kansakouluntarkastajana.

Lauri Haarlan kirjassa Teatterikirja, kirjoitelmia ja näyttelijäkuvia ilmestyy artikkeli Eino Leinon perintö teatterille (s. 141-195).

V. Tarkiainen pitää Äidinkielen opettajien päivillä esitelmän Leinon runosta Ylermi ja Ugri. Esitelmästä ilmestyy myös erillispainos.

Näytelmä Simo Hurtta käännetään viroksi August Annin toimesta.

Kansan Näyttämön 20-vuotisjuhlassa esitetään Eino Leinon näytelmä Maunu Tavast.

1929

Leevi Madetoja säveltää Leinon runon Elegia.

Eino Leinon puoliso Hanna Leino kuolee mielisairaalassa lentävään keuhkotautiin.

Suomen kirjailijaliiton pystyttämä Eino Leinon hautapatsas paljastetaan 22.9. Helsingin uudella hautausmaalla. Kuvanveistäjä, Leinon ystävä, Ville Vallgren muovailee runoilijan reliefikuvan patsaan yläosaan. Patsaan paljastuspuheen piti Kirjailijaliiton puheenjohtaja Eino Palola. L. Onerva lausuu kirjoittamansa runon. Seppeleitä laskevat mm. Kalevala-Seura, Kansallisteatteri, Kansan Näyttämö, Otava ja Helsingin Sanomat. Laulu-Miehet esittivät Kuulan Leinon sanoihin säveltämän ”Virta venhettä vie”. (Tilaisuudesta on säilynyt valokuva) Illalla pidetään Kirjailijaliiton huoneistossa päivälliset muistopatsaan johdosta.

1930

Helkavirsien muistopainoksesta(I – II) otetaan 2. painos.

Yrjö Hirnin juhlakirjassa ilmestyy V. Tarkiaisen tutkielma Atlantis -tarun merkkejä Eino Leinolla ja myöhemmässä suomalaisessa runoudessa. Sama ilmestyy myös käännettynä: Spår av Atlantissägmen hor Leino och i den senare Finska lyriken.

1931

Ilmestyy ruotsiksi Eino Leino: Lyriskt urval , kääntäjänä Elmer Diktonius.

1932

Helkavirsien(I-II) yhteispainoksesta otetaan 2.painos. Kirjan puupiirroksilla somistanut Kalle Carlstedt.

1932

L. Onerva saa valmiiksi Otavan tilaaman kaksiosaisen Leino–elämänkerran, L. Onerva: Eino Leino. Runoilija ja ihminen.

Leinon Helkavirsien I-II 2. painos, puupiirroksilla somistanut Kalle Carlstedt.

1933

Ella Eronen lausuu julkisesti ensimmäisen kerran Leinoa kolmen tunnin mittaisessa tansseja ja lauluja sisältävässä esityksessä Tansseja ja draamallisia kuvaelmia. Eronen lausuu Kuolemattomuuden toivon. Myöhemmin Leinosta tulee keskeinen osa hänen lausuntaohjelmistoaan.

Kirjailija L. Onerva luovuttaa hallussaan olleen Eino Leinon kirjallisen jäämistön Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle (1.2.1933).

Ilmestyy Kalevalaseuran vuosikirjassa V. Tarkiaisen tutkielma Leinon Helkavirsien kokoelmasta Tuuri.

1934

Ilmestyy Virittäjässä ja erillispainoksena V. Tarkiaisen tutkielma Eino Leinon Helkavirsistä Auringon hyvästijättö.

1935

Kalevalan satavuotisjuhlassa Kansallisteatterissa esitetään kohtauksia mm. Leinon draamasta Sota valosta.

Sortavalan Vakkosalmen puistossa vietetään Kalevalan riemuvuoden juhlia 29.-30.6. Tilaisuuden ohjelmassa nähtiin katkelmia mm. näyttämöesityksenä Leinon näytelmästä Karjalan kuningas.

1936

Vietetään Kalevalan riemuvuotta (100 vuotta). Kunnat saavat rakennettua oppivelvollisuuslain edellyttämän tiheän kouluverkon.

1938

Helkavirsistä (Muistopainos) otetaan kolmas painos.

Otavan kustantamana ilmestyy Olli Nuorto: Eino Leino, Lyhyt johdatus runoilijan elämään ja tuotantoon.

1939-40

Ilmestyvät LeinonValitut teokset I-IV

Ilmestyy unkariksi Tavaszünnepi dalok, Finn balladák (Helkavirsiä), kääntäjä Somkuti (Gyula Zolnai). Budapest 1914. 2. painos.

1941

Kalevalaseuran vuosikirjassa ilmestyy V. Tarkiaisen tutkielma Eino Leinon Ballerophon. Siitä ilmestyi myös erillispainos

1942

Suomalaisen kirjan merkkivuotena ilmestyy Yrjö Oinosen tutkielmat Eino Leinon Helkavirsistä, runoista Mennyt manner ja Ukonlintu ja virvaliekki. Tutkielmasta ilmestyi myös erillispainos.

1943

Hella Wuolijoki vangitaan 4.5. Vankilassa hän kirjoittaa muistelemiaan Eino Leinosta. Tämä kuvaus on kirjoitettu kirjaan Kummituksia ja kajavia, joka ilmestyy kuitenkin vasta 1947. Kirja kertoo yhteisestä kesästä 1914 sekä senjälkeisestä Hella Wuolijoen suhteesta Eino Leinoon.

Ilmestyy saksaksi Eino Leino: Finnische balladen (Helkalider),

kääntäjinä Hans-Erwin von Hausen ja Greta Otalampi.

1944

Helkavirsien I-II, ensimmäisen sarjan 11. painos ja toisen sarjan 10. painos. Halosen I osan 1. painoksen kuva-aihe.

1945

Leevi Madetoja säveltää Leinon runon Hän kulkevi kuin yli kukkien ja Niin jos oisit. Yrjö Oinonen väittelee Leinosta ensimmäiseksi tohtoriksi väitöskirjalla ”Vesiluonto Eino Leinon ajan runoudessa” (Helsingin yliopisto 31.10.1945). Väitöskirja painettu kirjaksi Kouvolan Kirja- ja kivipainossa.

Ilmestyy Virittäjässä ja erillispainoksena V. Tarkiaisen tutkielma Eino Leinon Helkavirsien runosta Syvärin impi. Samoin Kalevalaseuran vuosikirjassa tutkielma Leinon runosta Aika.

1946

Leevi Madetoja säveltää Leinon runot Niin jos oisit ja Kuka hän on.

Oskar Kallas kuolee maanpaossa Tukholmassa 26.1. Aino Kallas muuttaa Suomeen vuonna 1953 ja ehtii mukaan Eino Leinon patsaan paljastustilaisuuteen. Hän julkaisee päiväkirjansa v. 1952-1956 ja paljastaa niissä intohimoisen suhteensa Eino Leinoon. Aino Kallas kuolee 9.11.1956.

1947

Elämän laulu, Valikoima runoja, Otava. V.Tarkiaisen selityksillä. Teoksesta 1.-3. p. 1947-58.

Eino Leinon Seura perustetaan Helsinkiin 28.10. Lallukan taitelijakodin pienessä salissa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valitaan ensimmäinen Leinosta väitellyt tohtori Yrjö Oinonen. Sihteeriksi kutsutaan fil.maisteri, Leino-tutkija, Aarre M. Peltonen. (Kainuun Eino Leino seura 1984). Helsingin Eino Leinon seura kustantaa neljästi vuodessa ilmestyvää Ajan kirjaa, josta tulee Parnasso. Ajan kirjaa julkaistaan kaksi vuosikertaa. Seura hoitaa järjestelyvastuulla Lahden kirjailijakokouksen järjestelyjä yhteistyössä Lahden kaupungin ja Lahden kesäyliopiston kanssa (vuodesta 1963).

Raoul Palmgren esitelmöi radiossa Leinosta. Hänen mielestään juuri leinolaisuudesta avautui edistyksellisen kulttuurin ja taiteen linja, jonka seuraaminen olisi sodanjälkeisen kulttuuririntaman tie.

Tammen kustantamana ilmestyy Hella Wuolijoen teos Kummituksia ja kajavia, Muistelmia Eino Leinosta ja Gustaf Mattssonista. Hella muistelee tutustumistaan Eino Leinoon, oleskelua Kukkialla ensimmäisen maailmansodan 1914 sytyttyä ja myöhempien vaiheiden tuttavuutta.

Tauno Pylkkänen säveltää Simo Hurtta näytelmästä libreton muodostaen oopperan, joka ensiesitetään.

Leevi Madetoja kuolee. L. Onerva kuolee 1972 lähes 90 –vuotiaana.

1948

Otavan kustantamana ilmestyy Simo Hurtta I-II. I. sarjan 6. painos ja II. sarjan 5.painos, kuvittajana Tapio Tapiovaara.

Marraskuun 10. päivänä Aarre M. Peltonen vierailee V. Tarkiaisen luona ja molemmat tutkijat vaeltavat Alpo Sailon ateljeehen, jossa emeritusprofessori kertoo ikimuistettavasta illasta 16.2.1920. Silloin Leino, Tarkiainen ja Sailo olivat olleet mukana epävirallisilla Kalevalaseuran kosteilla illallisilla, joissa Leino oli ollut keskushenkilönä. (Kohtaus kuvattu Sibelius –elokuvassa, kirjallisesti Kari Tarkiainen: Viljo Tarkiainen, suomalainen humanisti (s. 283).

Raoul Palmgren julkaisee keväällä kirjan Suuri linja. Kirjassaan Palmgren asettaa Leinon merkittävimmiksi vaikuttajiksi Snellmanin ja Kiven rinnalla luotaessa suomalaisuutta. Hän toteaa: ”Sitten Snellmanin päivien Eino Leino on suomalaisen kansallisuusaatteen syvällisin mullistaja ja uudistaja.” (s. 171)

Helsinki saa Eino Leino -kadun. Eino Leinon Seuran toimesta Leinon syntymäkodin Hövelön pihalle pystytetään muistokivi laattoineen: ”Runoilija Eino Leino syntyi täällä 6.7.1878.” Tilaisuudessa puhuu Kai Laitinen ja seuran edustajina olivat läsnä lisäksi Yrjö Kaijärvi ja Eino Kauppinen.

Eino Leino -seuran aloitteesta Suomen Kulttuurirahasto ja Otava julistavat Suomen kuvanveistäjille aatekilpailun Eino Leino -patsaasta. Lopullisessa kilpailussa Lauri Leppänen ja Wäinä Aaltonen jakavat ensimmäisen sijan. Toteutettavaksi valitaan Lauri Leppäsen ehdotus.

Leinon koulukaveri Larin-Kyösti muistelee Eino Leinoa teoksessaan Unta ja elämää, Valikoima kertomuksia tekstillä Eino Leinon parissa.

Aarne Anttila julkaisee Virittäjässä (1.-2. vihko) esseen Eino Leinon helkavirsi Kimmon kosto.

1949

Ilmestyy Kirjokeppi, Valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toim. Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen.

Eino Leinon Seura julkaisee 400 kappaleen bibliofiilipainoksena Leinon novellin Rikos, joka ilmestyi 1908 Helsingin Sanomien jatkokertomuksena.

Suomen kouluille valmistetaan rainasarja Eino Leinosta. Aarre. M. Peltonen laatii Opetuskuvakeskukselle 34 kuvan sarjalle kuvatekstit.

1950

Käynnistetään koko maan kattava Eino Leinon patsashankkeen kansalaiskeräys 1.11., joka päättyy seuraavan vuoden puolivälissä. Kansalaiskeräyksen puhdas tuotto on 3,4 miljoonaa. Eduskunnassa tehty raha-asiainaloite 2,5 miljoonan saamiseksi valtion budjettiin kaatuu määrävähemmistöön, koska ei päästä yksimielisyyteen SKDL:n edustuksesta kansalaiskeräyksen kunniatoimikunnassa. Valtio ottaa rahat budjettiin 1952.

1951

Tammikuun 12. päivänä Suomen Lausujain liitto ja Eino Leinon seura järjestävät Helsingin konservatoriossa Eino Leino -muistoillan.

Eino Leino Seura aloittaa toiminnan Leinon synnyinkodin, Hövelön, pelastamiseksi, mutta monivaiheiset toimet vuosien varrella eivät johda tulokseen.

1952

Helkavirsien I-II, ensimmäisen sarjan 12. painos ja toisen sarjan 11. painos. Kansi Erkki Tanttu.

Suomen kansallisteatteri esittää Leinon näytelmän Mauno Tavast.

Parnassossa (4/52) ilmestyy Lauri Viljasen essee Uusromanttisen draaman ongelma, Eino Leinon Karjalan kuningas.

1953

Leinon patsaan paljastaminen Helsingissä Esplanadin puistossa (26.9.) on suuri kansallinen tapahtuma. Tällöin tulee kuluneeksi 63 vuotta Leinon ensimmäisen runon julkaisemisesta Hämeen Sanomissa. (Paltamon patsas Ukonlintu ja virvaliekki 1978, Jouko Toiviainen, Kajaanin patsas paljastetaan 1980, Nina ja Alpo Sailo)

Ilmestyy Päivän kehrä, Otava, toim. Aarre Peltonen.

Ilmestyy Otavan joulukirjasena erillispainoksena Leinon runosta Kuolemattomuuden toivo

kantaattina.

1954

Viljo Tarkiasen oppilaat Kauppinen ja Peltonen toimittavat kirjamarkkinoille Tarkiasen tutkielman Eino Leinon runoudesta.

Otavan kustantamana ilmestyy Aino Kallaksen päiväkirjojen kolmas osa, Aino Kallas: Päiväkirja vuosilta 1916-21. Päiväkirjassa Kallas kuvaa suhteensa syntymistä Eino Leinoon, heidän keskustelujaan ja suhteesta syntyneitä ristiriitoja.

Eino Leinon kauneimmat runot, Otava, 1.-5. p. 1954-65.

Viides painos Otavan kustantamana Leinon teoksesta Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja.

1956

Jaetaan ensimmäinen Eino Leino palkinto, jonka saa Viljo Kajava kypsyyskauden runokokoelmista.

1957

Ilmestyy Otavan kustantamana uusintapainos Eino Leinon kirjasta Alla kasvon kaikkivallan. Kannen piirtää Erkki Tanttu.

Otavan kustantamana ilmestyy uusintapainos teoksesta Musti Joka kodin tähtikirjasto (41) sarjassa. Kannen piirtää Erkki Tanttu.

1958

Kustannusosakeyhtiö Otava lahjoittaa Suomen kouluille Eino Leinon kehystetyn muotokuvan.

WSOY:n kustantamana ilmestyy Aino Thauvón-Suitsin kirja Tuntemani Eino Leino, kärsivä ihminen.

Eino Kauppisen ja Sirkka Rapolan toimittamana ilmestyy Eino Leinon kauneimmat runot.

Ilmestyy Leinon runoista koottu teos, kolmas korjattu painos Elämän laulusta V. Tarkiaisen selityksillä.

Ilmestyy Otavan kirjallinen äänilevy II, jossa Yrjö Jyrinkoski lausuu Eino Leinon ja Aleksis Kiven runoja.

Aarre M. Peltosen kokoamana julkaistaan Leinon aikalaisten tarinoista koostuva kirja:

Eino Leino, aikalaisten silmin, lähikuvia, muistelmia, haastatteluja(Otava).

1959

Leinoa ilmestyy venäjäksi, runokirja Izbrannoe, jonka toimittaa L.Virolainen. Kääntäjänä S. Botvinikov, ym.

Otavan kustantamana ilmestyy Leinon Hymyilevä apollo ja Päivän poika Kaksi runoelmaa.

Eino Leinon runoutta kouluja varten, 1.-3. p. 1959-66.

1960

Aarre M. Peltosen toimittamana ilmestyy Eino Leinon Pakinat I ja II.

Toinen painos ilmestyy Aarre M. Peltosen toimittamasta kirjasta Eino Leino Kirjeet II L. Onervalle Otavan kustantamana.

1961

Otavan kirjallinen äänilevy Helkavirsien runoista ilmestyy Ella Erosen tulkitsemana.

Aarre M Peltosen toimittamana alkaa ilmestyä laaja Leinon runojen kokoelma Eino Leinon

Runot I-IV (II 1962, III 1964, IV 1968).

Aarre M. Peltosen toimittamana ilmestyy Eino Leino Kirjeet I Freya Schoultzille ja omaisille Otavan kustantamana.

Aarre M. Peltosen toimittamana ilmestyy Eino Leino III Kirjeet taitelijatovereille, arvostelijoille ja tutkijoille.

Annamari Sarajas julkaisee esseekokoelman Elämän meri, tutkielmia uusromantiikan kirjallisista aatteista (WSOY).

Sakari Vapaasalo väittelee Upsalassa aiheesta Studier i Eino Leinos kalevalaromantik.

1962

Helkavirret I-II, uusintapainokset 1964 ja 1966. Suomalaisia mestareita, kansi Markku Reunanen.

1963

Oskar Lönnbohmin ja hänen vaimonsa Anni Lönnbohmin runot julkaistaan kirjana:

O. A. F. Lönnbohm ja Anni Lönnbohm Ruskopilviä, runoja ilmestyy Savon Sanomien kirjapainosta. Esipuheen teokseen kirjoittaa Oskarin tytär Anni ja valikoiman laatii Aarre M. Peltonen.

Ilmestyy ruotsiksi Eino Leino: Helka sånger (I-II) (Svensk tolkning av Th. Warburton).

Anna Isoniemen ja Viljo Tervosen kokoamana ilmestyy Eino Leinon runoutta kouluja varten.

T. I. Wuorenrinne muistelee elämänkerrallisessa teoksessa Merkkimiehiä lähikuvassa Eino Leinoa tekstillä Eino Leino, Boheemi ja runoruhtinas.

1965

Eino Kauppisen ja Sirkka Rapolan toimittamasta Leinon runojen kokoelmasta Eino Leinon kauneimmat runot ilmestyy viides painos Otavan kustantamana.

Aarre M. Peltosen toimittamana ilmestyy Eino Leino Muistelmat Kulttuurikuvat Tunnustukset I 1878-1901 Otavan kustantamana.

1966

Ilmestyy Otavan kustantamana Väinö Kaukosen tutkielma Kasimir Leino runoilijana.

1971

Ilmestyy Yrjö Larmolan tutkielma Eino Leinon routavuosikirjat hänen poliittisen asenteensa muutoksen kuvaajana.

1972

Ilmestyy Marja-Liisa Kunnaksen väitöskirja Mielikuvien taistelu Psykologinen aatetausta Eino Leinon tuotannossa. Väitös tapahtuu Helsingin yliopistossa ja teos ilmestyy SKS:n kustantamana.

Ilmestyy viroksi Kaunimad laulud (valikoima runoja teoksista Valitut teokset I, 1939, ja Eino Leinon kauneimmat runot, 1954), kääntäjät August Annist, Ellen Niit, Ants Oras, Gustav Suits ja Debora Vaarandi.

1973

Suomeksi ilmestyy Eino Karhun teos ”Suomen 1900-luvun alun kirjallisuus”, jossa Karhu tulkitsee Leinon kirjailijatyötä, laajassa esseessä Eino Leinon lyriikka.

Norjaksi ilmestyy Jula (Joulu), kääntäjänä Ragnvald Skrede.

Kirjallisuudentutkijain vuosikirjassa (27) ilmestyy Maria-Liisa Kunnaksen essee Eino Leino ja vuosi 1918.

Runovalikoima Hymyilevä Apollo, Otava, 1.-6. p.  1973-82

1974

Kainuun Eino Leino -seura perustetaan vuoden lopulla. Seura ottaa ensimmäisiksi tehtävikseen Leinon syntymäkodin Hövelön pelastamisen sekä Eino Leino patsaan saamisen Kajaaniin. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valitaan maanviljelysneuvos Aslak Fränti.

Pentti Saarikoskelta ilmestyy kirja Eino Leino Legenda jo eläessään.

Otava julkaisee Helkavirsistä delfiinikirjan, 2. painos 1977 ja 3. painos 1979. Kansi Kosti Antikainen.

Lauri Viljanen julkaisee kirjan Ajan ulottuvuudet, jossa hän kahdessa esseessä käsittelee Leinoa: Eino Leino ja Saksa sekä Eino Leinon Helkavirsien ihme.

1975

Heinäkuun 8. päivänä 1975 Kainuun Eino Leino -seuran tekee aloitteen Sana ja sävel kalevalaisessa Kajaanissa -tapahtuman järjestämiseksi Kajaanissa (myöh. Kajaanin Runoviikko). Aloitteen asiasta Leino -seurassa tekee Rauno Keltanen.

Aarre M. Peltonen väittelee tohtoriksi Tampereen yliopistossa väitöskirjalla Maan piiristä metafyysiseen, tutkimus Eino Leinon ensimmäisen sarjan Helkavirsien rakenteesta, synnystä ja tulkinnasta.

Aarre M. Peltonen julkaisee Tampereen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden monistesarjassa (n:o 4)

tutkielmansa Eino Leinon varhaiskehitys ja –tuotanto.

1976

Kainuun Eino Leino -seuran aloitteesta syntynyt Sana ja sävel kalevalaisessa Kajaanissa -tapahtuma aloittaa.

Otavan kustantamana ja Hannu Mäkelän kokoamana ilmestyy valikoima Leinon runoja: Eino Leino, Elämän koreus. (nidottu laitos) 1.-10. painokset 1976-2007.

1977

Aarre M. Peltonen julkaisee Tampereen yliopiston monistesarjassa (9) tutkielman Eino Leinon runot ja runosuomennokset 1915-1920, Eino Leinon runojen syntyajat ja toisinnot 1915-20.

Otava julkaisee Helkavirsistä joulukirjan Halosen alkuperäisellä kannella.

1978

Leinon syntymän 100-vuotisjuhlavuosi.

Uusintapainos Otavan kustantamana Eino Leinon kirjasta Alla kasvon kaikkivallan. Kannen kuvitus on Kosti Antikaisen. Uusi painos teoksesta Musti, kansipiirros Ulla Vaajakallio.

Otavan kustantamana 1. painoksen näköispainos kirjasta Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja.

Vesa-Matti Loiri julkaisee ensimmäisen Leino-levytyksensä Eino Leino. Sitä myydään 118 000 kappaletta marraskuuhun 2006 mennessä. Siihen mennessä se on kaikkien aikojen 31. myydyin kotimainen levy.

Mikkelin teatteri esittää kantaesityksenä Inkeri Kilpisen näytelmän Eino Leinosta. Näytelmän tapahtumat ajoittuvat vuosille 1916-1926.

Juhlavuonna julkaistaan Eino Leinon syntymän 100-vuotisjuhlapostimerkki.

Unkarissa pidetään Eino Leino –ilta Veszprémissä. Leinoa juhlitaan myös Budapestin ja Debrecenin yliopistoissa. Juhlatilaisuuksissa esiintyy Heikki Sarmanto ja Maija Hapuoja sekä professori Väinö Kaukonen. 70-vuotias runoilija Géza Képes kääntää unkariksi Leinon runoja valikoiman Himnusz a tuzhöz (Hymni tulelle), jonka 3000 kappaleen painos myydään loppuun viikossa.

Leinon satavuotismuistoa juhlitaan Virossa Tallinnan Raatihuoneella. Kutsuvieraana on mukana apul.prof. Maria-Liisa Kunnas.

Leino-mitalin muotoilee Felix Nylund. Vesa-Matti Loirin ensimmäinen Leino-levy julkaistaan. Sävellykset tekee Taisto Wesslin ja Perttu Hietanen. Heikki Sarmannolta julkaistaan ”Moment musical”, jossa laulavat Maija Hapuoja ja Tapani Kansa.

Paltamon kirkonkylään Kiehimäjoen varteen vihitään Jouko Toiviaisen suunnittelema Leino-muistomerkki ”Ukonlintu ja virvaliekki”. Paljastuspuheen pitää Leino-tutkija fil.toht.Aarre M. Peltonen. Veistoksen paljastaa tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

Jaakko Pakkasvirran Eino Leinon elämää kuvaava elokuva Runoilija ja muusa valmistuu. Leinoa näyttelee Esko Salminen. Elokuva oli siihen asti Suomen kalleimpia elokuvia maksan noin 3 miljoonaa markkaa.

Heikki Sarmannon lauluja Eino Leinon runoihin ilmestyy levynä Moment Musical, jossa solisteina laulavat Maija Hapuoja ja Tapani Kansa.

Kajaanin Paltaniemelle vihitään 6.7.Leinon kotitalon piirustusten mukaisesti rakennettu Eino Leino-perinnetalo, jonka Kainuu Eino Leino-seura rakentaa kuvakirkon läheisyyteen. Juhlapuheen ”Eino Leino vaikuttajana omassa ajassaan” pitää kirjailija Erno Paasilinna ja tilaisuutta kunnioittaa läsnäolollaan presidentti Urho Kekkonen. Leinon runoja tulkitsevat professorit Ella Eronen (”Itsestäni minä vain todistan”, ”Aurinkolaulu”, ”Epilogi”) , Veikko Sinisalo (”Väinämöisen laulu”)ja taitelijaprofessori Eeva-Kaarina Volanen (”Näin unta kesästä kerran”, ”Kuun lapset”). Kajaanin Mieskuoro esiintyy Rauno Keltasen johdolla (”Virta venhettä vie”, ”Hän kulkevi kuin yli kukkien”, ”Kaunehin maa”). Samassa tilaisuudessa avataan kustannusosakeyhtiö Otavan Leino-talolle Leinon elämästä kertova näyttely. Näyttelyn luovuttaa Otavan toimitusjohtaja, professori Heikki Reenpää. Talon rakentamiskustannukset ovat 250 000 markkaa.

Keith Bosleyn kääntämänä ilmestyy Whitsongs – Eino Leinon runoja englanniksi. Bosley saa Suomen valtion kääntäjäpalkinnon.

Ruotsiksi ilmestyy Julen (Joulu, kuunnelma) kääntäjänä Thomas Wartburton.

Otavan kustantamana ilmestyy kirja ”Eino Leinon perinne”, joka on Eino Leinon satavuotismuisto ja Eino Leino Seuran 30-vuotisjulkaisu.

Aarre M. Peltoselta ilmestyy Tampereen yliopiston monistesarjassa (18) julkaisu Perustutkimuksia Eino Leinosta, Kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaa runoudesta, kriitikontyöstä, ihmissuhteista.

Alla kasvon kaikkivallan (+Jaana Rönty, Musti ja Mesikämmen samassa niteessä), Karisto, 1.-3. p 1978-83, lisäpainos 1984, painokset yht. 10 700 kpl

1979

Toinen painos L.Onervan kirjasta: Eino Leino, Runoilija ja ihminen.

Delfiinipainos Otavan kustantamana Leinon Elämäni kuvakirjasta, kansi Kosti Antikainen. Uusi painos Otavan kustantamana teoksesta Musti (Helppoa lukemista suomeksi, kansi Mirja Ekman).

Ilmestyy saksankielisenä Leinon Die Hauptzuge der Finnischen Literatur (1918) (Manfred Peter Hein und Hans Peter Neureter).

Runovalikoima Sulle laulan (iso teos), Karisto, 1.-7. p. 1979-84, painosmäärät yhteensä noin 23 800 kpl.

1980

Kajaaniin paljastetaan 6.7. Eino Leinon patsas, joka on Nina ja Alpo Sailon käsialaa. Nina Sailo valmisti patsaan noin metrin korkuisesta Alpo Sailon tekemästä pienoismallista.

Vesa-Matti Loirin laulama Eino Leino 2 ilmestyy.

Otavan kustantamana ja Hannu Mäkelän kokoamana ilmestyy laaja Leinon runojen kokoelma Elämän kirja. Teoksen kuvittaa Kosti Antikainen.

Otavan kustantamana ilmestyy Leinon runojen valikoima Laulu onnesta, valikoima Leinon rakkausrunoja, 1.-3. p 1980-83.

Ilmestyy saksaksi Der Hauptzuge der finnischen Literatur (Suomalaisen kirjallisuuden historia), kääntäjinä Manfred Peter Hein ja Hans Peter Neureuter.

Teosvalikoima Elämän kirja (yli 800 s.), Otava.

1981

Jyväskylän yliopiston julkaisusarjassa Jyväskylä studies in the Arts 16) ilmestyy Pekka Liljan tutkielma aiheesta Eino Leino ja Viro.

Puolaksi ilmestyy Piesni ksiecia Jana i Katarzyny Jagiellonki (Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, kääntäjänä Jerzy Litwiniuk.

1982

Reetta Niemisen tutkimukseen perustuva kirja Elämän punainen päivä, L.Onerva 1882-1926 ilmestyy SKS:n (SKS:n toimituksia 382) kustantamana.

WSOY:n kustantamana ja Marja Kuparin toimittamana ilmestyy Eino Leinon Suuri Runokirja, grafiikan kirjaan tekee Lea Ignatius, 1.- 6. p. 1982-2000.

1983

Tellervo Krogerus julkaisee SKS:n kautta tutkielmansa Eino Leinon vanhimmasta veljestä O.A.F. Lönnbohm, mies ja maine.

Otavan kustantamana ilmestyy Eino Leino: Laulu onnesta, valikoima Leinon rakkausrunoja, kolmas painos.

SKS julkaisee Eino Leinon artikkelit kokonaisena teoksena Suomalaisia kirjailijoita.

Clarionin kustantamana ilmestyy Juhana Herttua ja Catharina Jagellonican lauluja. Teos sisältää Lauri Routilan ja Teivas Oksalan tieto-osat.

Laulun lapsi, (iso teos),  Otava 1. - 7. p. 1983- 2002.

1984

Kantyczki (Helkavirsiä) ilmestyy puolaksi, kääntäjänä Jerzy Litwiniuk

1985

Kustannus OKUn kustantamana ilmestyy Leinon Eläintarinat Musti uutena painoksena. Kuvitus Sari Jeussonen.

Vesa-Matti Loirin laulamana ilmestyy Eino Leino 3.

Otavan kustantamana ilmestyy Leinon Runot I-II., yli 1600 s.

1986

Otavan painamana ja Info-kirjakaupat julkaisevat erillispainoksen Leinon runoista nimellä Hymyilevä apollo.

Teivas Oksalan kirja Eino Leinon tie Paltamosta Roomaan ilmestyy SKS:n kustantamana.

Englanniksi ilmestyy Musti (lyhennelmä), jonka kääntää John Desborough.

Kariston kustantamana ilmestyy Leinon runojen kokoelma Laulun lahja, 1.-18. p. 1986-2004, uht. yli 85 000 kpl.

Ilmestyy Kodin suuret klassikot: Eino Leino I-IV, WeilinGöös, 1.-2. p. 1986-1991 (runoja, proosaa,näytelmiä, sanomalehtitekstejä).

1987

Eino Leinon tytär Eya Leino kuolee 26.4. Helsingin Suursuon vanhainkodissa 81-vuotiaana. Pieni kuolinilmoitus julkaistaan Helsingin Sanomissa 18.5. Kahta vuotta aiemmin hänet kutsutaan Mustosten sukuyhdistyksen kunniajäseneksi. Eya Leino haudataan isänsä hautapaikkaan Helsingin uudelle hautausmaalle.

1988

Salme Saureen toimittamana ja Otavan kustantamana ilmestyy Leinon runoja kokoelmana Sulle laulan, neiti kesäheinä, Valikoima runoja.

1989

Ilmestyy ”Eino Leino: Vapauden vartio, Valikoima vuosilta 1915-1926, I Ihmisyyden mahti – runoja kokoelmien ulkopuolelta, II Pohjan yhteys – viimeinen runokokoelma” Aarre M. Peltosen toimittamana ja Alea-Kirja Oy:n kustantamana.

Toinen painos Kariston kustantamana Leinon kirjasta Seikkailijatar.

Weilin+Göösin kustantamana ilmestyy Kodin suuret klassikot sarjassa Eino Leinon teososat. Laajan esipuheen Leinon elämästä kirjasarjaan kirjoittaa Maria-Liisa Nevala.

Ilmestyy Leinon Vapauden vartio.

1990

FL Yrjö Larmola julkaisee lisensiaattitutkielmansa ”Poliittinen Eino Leino, Nuorsuomalaisuus ja poliittinen pettymys Eino Leinon tuotannossa 1904-1908”. Tutkielma julkaistaan kirjana Otavan kustantamana.

Ilmestyy Gullman Erikin kirjallisuuden pro gradu tutkielma: Teosofia ja Suomen uusromantiikka. Kansallishengen inspiraatioita Ervastista Leinoon. Joensuun yliopisto, maaliskuu 1990. Sama ilmestyy Ihmisyyden tunnustajien julkaisuissa (N:o 17) 1991.

Hannu Mäkelän kokoamasta Leinon runoista Eino Leino Sata kauneinta laulua otetaan toinen painos Otavan kustantamana.

Hannu Mäkelän toimittamasta Leinon runojen kokoelmasta Laulun lapsi otetaan neljäs painos.

Kariston kustantamana ilmestyy toinen painos Leinon Rakkausrunoja, 1.-6. p. 1990-95, yht. noin 21 500 kpl.

1991

Kolmas painos Kariston kustantamasta Leinon runojen kokoelmasta Rakkausrunoja.

Ilmestyy Inför allmaktens anlete en mystisk trilogi Nils-Börje Stormbomin kääntämänä.

Alea-kirja kustantaa Aarre M.Peltosen toimittaman Eino Leinon teksteistä kootun kirjan Suomen kansan Kalevala ja suomalainen kansallishenki, Isänmaanystävän mietteitä vuosilta 1895-1925.

1992

Eino Leinon syntymäpäivästä tehdään yleinen liputuspäivä, Runon ja suven päivä.

Viides painos Hannu Mäkelän kokoamasta Leinon runojen kokoelmasta Laulun lapsiOtavan kustantamana.

Kariston kustantamana ilmestyy Leinon runojen kokoelma Runon juhlaa (iso teos), 1.-6. p. 1992-2000, yht. noin 22 400 kpl.

1993

Kajaanin Sekakuorolta ilmestyy kasetillinen (Sulle laulan) Perttu Hietasen säveltämiä Leinon runoja.

Ilmestyy Bo Anderssonin ruotsiksi laulamia Leinon runoja (Eino Leino: Nocturne) Perttu Hietasen ja Taisto Wesslinin sävellyksiin. Käännökset runoista tekee Barbara Helsingius.

Norjaksi ilmestyy Den unge kvinnen (Nuori nainen), kääntäjänä Eeva-Liisa Jor.

1995

Lausuntataitelija Hilkka Karhu julkaisee tulkintanaan cd-levyn, jossa on Leinon legenda ja myyttirunoja. ”Paltamoisen parmahilla” lausunta-cd levyn ohjaa opettaja Antti Väisänen.

SKS julkaisee Leinon teokset Mesikämmen, Musti, Ahven ja kultakalat teokset sarjassa Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita sarjassa yhtenä niteenä.

Hannu Mäkelä julkaisee romaanin Mestari, Eino Leinon elämä ja kuolema Otavan kustantamana. Painokset 1.- 9., 1995-2006, yht. noin 80 000 kpl.

Leinon Kukkivat kunnaat (iso teos), Karisto, 1.-2. p. 1995-98, yht. noin 13 200 kpl.

1996

Suuri Suomalainen Kirjakerho julkaisee teoksen Eino Leinon parhaat.

1997

Hannu Mäkelä julkaisee elämänkerrallisen teoksen Eino Leino Elämä ja runo Otavan kustantamana. 1. - 3. p. 1997-2006, yht. n. 8000-10 000 kpl

1998

Virossa ilmestyy viroksi käännettynä Leinon laajin runovalikoima Päikesepoeg, Valitud luulet. Teoksen kokoaa Debora Vaarandi. Runot kääntää Debora Vaarandi, muut kääntäjät August Annist, Ellen Niit, Ants Oras ja Gustav Suits.

1999

Otavan kustantamana ilmestyy teos Matti Rinne: Rohkaisupistoksia, Eino Leino Seuran viisi vuosikymmentä. Kirja Helsingissä sodan jälkeen syntyneen Eino Leino Seuran toimintaa ja kulttuurihistoriaa viiden vuosikymmenen ajalta.

Esko Mustosen (15.8.1926-28.9.1999) kirjoittamana ilmestyy teos Eino Leinon henkinen testamentti. Kirja käsittelee Leinon yhteyksiä teosofiseen liikkeeseen. Teoksen kustantaa Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry.

2000

Kariston kustantamana ilmestyy kolmas painos teoksesta Vierivä virta, Sitaatteja ja mietelmiä Eino Leinon runoista.

Ilmestyy Otavan kustantamana ja Hannu Mäkelän toimittamana Leinon Rakkauden lauluja.

2001

Kuudes painos Otavan kustantamana Leinon teoksesta Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja.

Elina Rahimovan lisensiaattitutkielma Eino Leinon kehittämästä uusromanttisesta kalevalaisesta poetiikasta ilmestyy (ISBN 5-9208-0059-3).

2002

Marina Huttusen kääntämänä ilmestyy Leinoa venäjäksi. Kaksikielisessä käännösteoksessa on 44 Leinon runoa 15 teoksesta.

Anne Helttunen ja Annamari Saure julkaisevat teoksen Elämä on suuri runo, Eino Leino, runoilija ja vaikuttaja (WSOY).

2003

Otavan kustantamana ilmestyy kirjailija Hannu Mäkelän teos Nalle ja Moppe, Eino Leinon ja L.Onervan elämä. 1. - 7. p. 2003-2006, yht. 15 000-20 000 kpl.

Leinon syntymän 125-vuotismuistoksi ilmestyy Reijo Heikkisen teos Aavoja vaaroja Eino Leino ja kotiseutu.

Hannu Mäkelän toimittamana ilmestyy teos Virta venhettä vie, Eino Leinon elämä ja runot.

Ilmestyy latinaksi Eino Leino: Carmina sacra / Helkavirsiä (Tuomo Pekkanen).

Ilmestyy WSOY:n kustantamana ja Anne Helttusen ja Annamari Saureen toimittamana Leinon runojen valikoima: Laulaja tähtiä laulelee.

2004

Leinon runoutta ilmestyy ranskaksi. Kääntäjänä on Jean-Pierre Rousseu. Kirjan kustantaa kanadalainen Ecrits des Forges.

Norjaksi ilmestyy Leinoa teos ”Honninglabb og andre forteljingar”. Teoksessa on osiot: Honninglabb, Musti, Åboren og gullfiskane. Teoksen kääntää norjaksi Liv Hatle.

2005

Ilmestyy Mikkelin Laulusiskojen ja solistien levy Elämän sivutuotteita, Pentti Halosen lauluja sekä kirjanen Pentti Halosen sävellyksiä. Pentti Halonen on tehnyt sävellyksiä Leinon runoihin.

Ilmestyy Leinon runojen ja Juhani Yliruusin valokuvien yhteisteos Eino Leino: Oi, onnea unelmain! Kaipauksen ja täyttymyksen säkeitä (Kuvat Juhani Yliruusi, Katharos)

2006

Ilmestyy suomalais-hollantilaisen Aina -yhtyeen levy Aina Leino. Runot säveltää Izak Boom.

Anu Komsi laulaa Pia Värrin säestämänä levyllisen Leinon runoja levyllä Sydän.

Jermu Laineen esseet Eino Leinon routavuosiromaanit parjataan pakinoiksi ja Tuomas Vitikka, nykynuori mallia 1906 ilmestyy kirjassa Mistä on vaiettava…siitä on huudettava, Kansanvallan ironinen riemuvuosi 1906.

Ilmestyy Otavan kustantamana ja Hannu Mäkelän kokoamana Eino Leino: Jumalien keinu (iso teos).

2007

Kainuun Eino Leino julkaisee Heljä Tervon toimittamana kirjasen Eino Leinon laulurunoja.

2008

Eino Leinon syntymän 130-vuotisjuhlavuosi.

Esko Piipon "Tarinoita Eino Leinosta" ilmestyy Edicon kustantamana.

Oiva Turpeisen Eino Leinon isästä "Andreas Lönnbohm - maanmittari ja runoilijoiden isä" ilmestyy Amanitan kustantamana.

2009

Partita - kuoro julkaisee Eino Leinon runoihin levyn Kaihomieli.

Esko Piipon "Kirjaton Eino Leino - Tarinoita kodittomuuden ajasta" ilmestyy Edicon kustantamana.

2010

Sanni Orasmaan laulamana ilmestyy Eino Leinon runoihin tehty levy Laulun lapsi - Child of Song.

Esko Piipon "Keinu, keinu Eino Leino - Lapsuus- ja nuoruustarinat" ilmestyy Edicon kustantamana.

Eino Leino -talo, joka on rakennettu Eino Leinon synnyinkodin Hövelön piirustusten mukaan, siirtyy Kajaanin kaupungilta Kainuun Eino Leino -seuran ja Elias Lönnrot -seuran omistukseen 1.11.2010.

2011

Kajaanin Paltaniemellä Paltaniemi -päivien yhteydessä aloitetaan Eino Leino -talon kirjapäivät.

Hannu Huuskan lausumana ilmestyy äänite Eino Leino: Alla kasvon kaikkivallan (Rumus äänitetuotanto)

2012

Ilmestyy Kainuun Eino Leino -seuran ja Heljä Pylvänäisen ja Vesa Hyyryläisen kanssa yhteistyössä Leino -levy Aurinkolaulu.

Ilmestyy Esko Piipon toimittamana ja Mäntykustantamon kustantamana Eino Leinon varhaisrunot.

Hannu Huuskalta ilmestyy 40-vuotisjuhlaäänite Eino Leino: Hymyilevä apollo ja muita suosikkirunoja. (Rumus äänitetuotanto)

2013

Kainuun Eino Leino -seura ry järjestää viimeisen kerran Eino Leino -iltamat Kajaanin Runoviikolla. Iltamat poistuu Runoviikon ohjelmistosta, koska Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto haluaa järjestää iltamien kanssa päällekkäin omia Runoviikon taiteilijoiden tilaisuuksia, jolloin seuran ei kannata enää järjestää iltamia kilpailutilanteessa. Yli 30 vuotta jatkunut Leino -iltamaperinne katkeaa. Kainuun Eino Leino -seura ry ja Elias Lönnrot -seura, joka on järjestänyt Syntyjä syviä -tapahtuman, poistuvat Runoviikolta.

Lausujien liiton täyttäessä 75 vuotta liiton ensimmäiseltä kunniapuheenjohtajalta Hannu Huuskalta ilmestyy lausuntalevy Eino Leino: Helkavirsiä (Rumus Äänituotanto)

Kun on kulunut 101 vuotta Eino Leinon perustamasta kesäteatterista, Helka-näyttämöstä, Eino Leino -talolle perustetaan Paltanimen kesäteatteri, joka esittää Eino Leinon pienoisromaanista dramatisoidun näytelmän Kivesjärveläiset. Näytelmän dramatisoi ja ohjaa Anne Ballini.

Vaasan kaupunginkirjastosta löytyy Eino ja Kasimir Leinoon liittyvää materiaalia, kuten alkuperäiskirjeitä. Materiaalista käy ilmi, että Kasimir Leinolla on ollut lapsi Unkarissa, joka on kuollut Budapestin kunikaallisessa lastenkodissa 1906.

2014

Kainuun Eino Leino -seura ry täyttää 40 vuotta. Valtakunnallinen seura perustettiin Kajaanissa 1974.

Aleksis Kiven Nummisuutarit täyttää 150 vuotta. Paltaniemen teatteri esittää kesäteatterissa Nummisuutarit.

Panleinolta ilmestyy uusi Leinon runoihin tehty levy Kulkijapoika.

2015

Ilmestyy Ele-yhtyeen Leinon runoihin Eva Louhivirran säveltämä levy.

Tuomo Kaakisen valokuvilla täydennetty Leinon runokokoelma Kainuu&Leino ilmestyy. Kokoelma sisältää Leinon runoelman Kodin kukka ja uhrikuusi.

2016

Eino Leinon runoilija Kasimir Leinon syntymästä tulee kuluneeksi 17.11.2016 150 vuotta. Kasimir Leino oli monipuolinen kulttuuripersoona; runoilija, näytelmäkirjailija, novellisti, tutkija, kirjallisuus- ja taidekriitikko, sanomalehtimies, teatterinjohtaja. Kainuun Eino Leino -seura ry järjestää Kajaanin kaupunginkirjaston kanssa näyttelyn Kasimir Leinosta Kajaanin kaupunginkirjaston vitriineissä.

Suomen kotiseutuliiton valtakunnallisille päiville Kainuun Eino Leino -seura ry  tuotti juonnetun musiikkidraaman Laulavia latvoja - syviä juuria, Eino Leino ja kotiseutu. Ohjaus: Anne Ballini, musiikki Risto Vähäsarja, käsikirjoitus Seppo Kämäräinen.

USA:ssa ilmestyi Pentti M. Rautaharjun kääntämänä Leinon runoja kokoelma "Seventy Seven Sentiments" (First Published 2015).

Jari Sarasvuo pitää radiossa esitelmän Eino Leinon Aurinkolaulusta.

Tommi Varis julkaisee äänilevyn Lauluja Eino Leinon teksteihin. www.tommivaris.info

Kajaanissa vietetään Kajaanin Runoviikon 40-vuotisjuhlavuotta. Järjestäjät unohtavat tyystin, että tapahtuma on syntynyt Leinon päivän ympärille ja että tapahtuma on syntynyt Kainuun Eino Leino -seuran esityksestä.

2017

Kajaanin Paltaniemellä sijaitseva Eino Leinon synnyinkodin mukaan rakennettu Eino Leino -talo siirtyy 9.1.2017 säätiörekisteriin merkityn Eino Leino talon -säätiön omistukseen. Säätiön taustayhteisöt ovat Kainuun Eino Leino -seura ry., Elias Lönnrot -seura ry. ja Paltamon kunta. 

Hotelli Kämpissä julkistetaan 20.4. Panu Rajalan kirjoittama uusi Leino elämäkerta Virvatuli Eino Leinon elämä WSOYn kustantamana.

Lähteitä:

Anttonen, Poliertti – Kuusi, Matti: Kalevalalipas, uusilaitos, SKS 1999merkityn

Gallen-Kallela-Sirén, Janne: Minä palaan jalanjäljilleni, Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide, Otava 2001

Haarla, Lauri: Teatterikirja, Otava 1928

Heikkinen, Reijo: Aavoja ja vaaroja Eino Leino ja kotiseutu, Otavan kirjapaino 2003

Huhtala, Liisi : Kuu torpparin aurinko, Torppari aihe suomalaisessa kaunokirjallisuudessa 1809-1918, SKS 1981

Hultin, Tekla: Taistelun mies, piirteitä Jonas Castrénin elämästä ja toiminnasta, Otava 1927

Häkli, Pekka: Arvid Järnefelt ja hänen lähimaailmansa, WSOY 1955

Antti Favén 1882-1948, Hämeenlinnan taidemuseon julkaisuja 3/1992

Kallas, Aino: Päiväkirja vuosilta 1916-1921, Otava 1954

Gallen-Kallela, Kirsti (toim. Kaari Raivio): Isäni Akseli Gallen-Kallela, WSOY 1992

Kuula, Alma ( Sinikka Kuula-Marttinen): Virta venhettä vie, päiväkirja vuosilta 1901-1919, WSOY 1968

Konttinen, Riitta: Sammon takojat, Nuoren Suomen taitelijat ja suomalaisuuden kuvat, Otava 2001

Konttinen, Riitta: Boheemielämä, Venny Soldan-Brofeldin taitelijatie, Otava 2003

Sievänen-Allen, Ritva: Tyttö venheessä, Elsa Enäjärvi-Haavion elämä 1901-1951, WSOY 1993

Krohn, Helmi: Isäni Julius Krohn ja hänen sukunsa, Otava 1942

Similä, Aapo: Elämäni, Hakapaino 1992

Siren, Vesa: Aina poltti sikaria, Jean Sibelius aikalaisten silmin, Otava 2000

Kuuliala, Annamaija: Hohteessa menneiden kauniiden kesien, Taidetta ja taitelijoita Sääksmäeltä, Sääksmäki–seura 1992

Larmola, Yrjö: Poliittinen Eino Leino, Nuorsuomalaisuus ja poliittinen pettymys Eino Leinon tuotannossa 1904-1908, Otava 1990

Mäkelä, Hannu: Mestari, Eino Leinon elämä ja kuolema, Otava 1995

Mäkelä, Hannu: Nalle ja Moppe, Eino Leinon ja L.Onervan elämä, Otava 2003

Yölauluja, L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910-1946, toimittaneet Anna Makkonen ja Marja-Leena Tuura, SKS 2006

Salmenhaara, Erkki: Kansallisromantiikan valtavirta 1885-1918, WSOY 1996

Uusi Suomi 6.8.1978/13.8.1978

Kalemaa, Kalevi: Roul Palmgren suomalainen toisinajattelija, Tammi 1984

Kettunen, Minna: Halosen taitelijasuku, Tammi 2001

Juuret Rasinkankaalla, Otto Mannisen ja hänen sisarustensa kirjeenvaihtoa 1897 - 1913, toim. Hellevi Arjava, SKS 2001

Helsingin Sanomien Nyt -liite Nro 46/2006.

Suomen kansallisbiografia 1-10, SKS 2003-2007

Markkanen, Erkki: Juho Lallukka – karjalainen elämäntarina, Gummerus 1976

L. Onerva: Eino Leino runoilija ja ihminen, Otava 1932

Talvio, Maila: Rukkaset ja kukkaset, muistinäkyjä, WSOY 1947

Tarkiainen, Kari: Viljo Tarkiainen, suomalainen humanisti, SKS 1987

Tiede–lehti 8/2003

Tuomioja, Vappu: Sulo, Hella ja Vappuli, Muitelmia vuosilta 1911-1945, WSOY 1997

Tuukkanen, Kalervo: Leevi Madetoja suomalainen säveltäjäpersoonallisuus, WSOY 1947

Vainio, Matti: ”Nouskaa aatteet” Robert Kajanus Elämä ja taide, WSOY 2002

Ville Vallgrenin ABC kirja, Kustannusliike Oy Amanita Ltd Somerolla 2003

Zetterberg, Seppo: Eero Erkko, Otava 2001

Wuolijoki, Hella: Kummituksia ja kajavia, muistelmia Eino Leinosta ja Gustaf Mattssonista, Tammi 1947

Wuolijoki, Sulo: Vaari muistelee, Kansankulttuuri 1954

Wuolijoki, Sulo: Asianajoa ja politiikkaa, Suomen kirja 1945

Tawaststjerna, Erik: Sibelius, Otava 1997

S. Tuusvuori: 00-luku: eurooppalaistettu Suomi, suomalaistettu Eurooppa

Koskimies, Rafael: Otavan historia, Ensimmäinen osa 1890-1918, Otava

Sukuviesti 2/1988

Eeva-lehti 1951/1

Alkoholipolitiikka 1981/5

Kuluttaja 1956/2

Kaleva 20.9.2004/14.12.1998

Parnasso 1960 (269-270)

Koti-Kajaani 29.-30.5.1993